Lounaalla Tallinnassa

Tänään Tammisaaressa, eilen Tallinnassa.

Piipahdin Suomenlahden toisella puolella ja lounastin ravintola Ribessä. Kokemus oli juuri niin vaikuttava kuin saattoi odottaa. Ribe on jo pariin otteeseen rankattu Tallinnan toiseksi parhaimmaksi ravintolaksi.

Intohimo, jolla paikan ravintoloitsijat suhtautuvat työhönsä, todella välittyi: ruoka, palvelu ja miljöö hipoivat täydellisyyttä.

Ribe ja muutama muu maineikas virolaisravintola saapuu Helsinkiin 6.-9.10., jolloin ravintola Lasipalatsin ja Eat & Joy Maatilatorin kanssa yhteisessä tapahtumassa pääosaan pääsevät silakat.
ribe.ee

Täydellisen lauantain elementit

Aina ei tarvitse mennä Skannoon asti

Pistetäänkö paketti pusuja ja metri lakua? Tammisaaressa on perinteiset syysmarkkinat, joka on Tapahtuma isolla teellä. Nyt ei ole olla köyhiä, ei kipeitä, vaan avataan kukkaroa auliisti ja tavataan tuttuja.

Tässä tiivistettynä, mitä joka syyskuu tapahtuu Tammisaaressa kahden päivän ajan.

Ja siellähän minäkin pyörähdin. Jostakin kohtaa seitsemännen pölypussikauppiaan ja kahdeksannen suklaapusulaatikon välistä löysin Peders Aplagårdin kojun ja maistelin tämän Suomen eteläisimmän omenatilan mehua. Kökarissa on tainnut olla todella suotuisat kelit viime kesänä, niin hyvää heidän omenasiiderinsä oli.

Mielenkiintoisinta ja yllättävintä antia tarjoili kuitenkin suomalais-virolainen EcoFurn. Innovatiivinen ekotuoli yllätti minut täydellisesti - kuinka puutuoli voi olla näin mukava istua! Ja kuinka mukavaa, että näin makeat tuolit ovat esittelyssä sekatavaramarkkinoilla! 

Vastaus tuolin mukavuuteen on hamppuköydellä sidotut puuosat, jotka asettuvat kunkin istujan mukaisesti. Mukavuuden lisäksi minua puhutteli design. Tämä tuoli olisi täydellinen vaikkapa terassille.
Markkinat 23.-24.9. uimahallia vastapäätä olevalla kentällä Fleminginkadulla.
Pedersaplagården.net, Ecofurn.fi

Ruuhkaa ricotta-hyllyllä

Hyvähän siellä on naureskella -Stockmannin kellon alla tai sen ison P-kirjaimen vihreässä kajossa. Mutta täällä elo on... no, toisenlaista. Haasteellisempaa.

Kun mielii jotain muuta kuin karjalanpaistia tai kanankoipia, saa varautua taisteluun. Varsinaiseen liemeen päätyy, jos erehtyy selailemaan keittokirjoja. Tarvittavia raaka-aineita kun ei lähikaupoista välttämättä löydy. Siinä sitten saa ihmetellä, kun kaiken muun onnistuu haalimaan kokoon, mutta se kaikista tärkein, kuten ricotta, jää saamatta.

Joku jo varmasti sanoo, täysin turhaa ininää. Ehkä, mutta minä olen ajanut Tammisaaresta aina Kirkkonummelle asti vain yhden ricottapurkin takia. Kuulkaa, se tekee yli kuusikymmentä kilometriä suuntaansa ricotan perässä. Että ajakaa perässä.

Kesällä paikalliset kaupat pistävät parastaan kesäasukkaita miellyttääkseen, ja hyllyt pullistelevat mitä eksoottisimpia herkkuja. Muutama kuukausi tästä eteenpäin, niin arrivederci ricotta!

"Ei, meillä ei ole valikoimissa ricottaa, mutta meillä on mascarpone-juustoa!", sain vastaukseksi viime talvena kauppareissulla. Hienoa, mutta sillä kertaa en tehnyt mascarponella mitään.

Täällä kokee käytännön tasolla, mitä tarjonta vastaa kysyntään tarkoittaa. Ellen osta tänään hyllyssä nököttävää juustopurkkia, huomenna sitä ei enää ole eikä tule. Niin minä kannan velvollisuudentunnossani  kotiin ruokatarvikkeita, joita saatan joskus, mielellään ennen parasta ennen -päiväystä, tarvita.

Järjetöntäkö? Päinvastoin. Nyt paikallinen kauppias luulee, että Tammisaaressa on ricottabuumi. Ehei, minä niitä hilloan. Ja toivottavasti pari muuta asiakasta.

Katse oikeaan!

Design-aistini ovat avoimena myös autonratissa, nyt se on todistettu.

Muutama ilta takaperin ajelin Pohjoista Rantakatua pitkin, kun ohittaessani Café Adan silmäkulmassani vilahti jotain kaunista. Floyd Paxtonin Zoom-valaisin on saapunut valaisemaan syksyn synkistämää Tammisaarta!

On se vain niin upea! Varsinkin syksyn voimakkaissa valon vaihteluissa. Tämä katseenvangitsija ilahduttaa joka kerta, kun kuljen ravintolan ohi, eikä syksykään ole enää niin synkeä. Kiitos Ada!

Floyd Paxtonin Zoom-valaisimen voi ostaa esimerkiksi Ambientedirectin kautta.

Luumupuu, kaksi askelta karhunvatukkapensaasta

Nämä ovat niin hyviä. Erityisen herkullisia ne ovat napsittuna suoraan puusta, mutta hyviä ne ovat myös vaikkapa kaurahiutale-pähkinäseoksen seurassa.

Luumuhyve
Luumut, joista on poistettu kivet, laitetaan uunin kestävään vuokaan. Luumujen päälle ripsotellaan sokeria kirpeyttä taittamaan. Luumut peitellään muruseoksella, joka syntyy näin: Noin 50 grammaan sulatettua margariinia sekoitetaan fariinisokeria, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita ja pähkinöitä oman maun mukaan. Lisäksi mukaan ripaus vaniljasokeria ja kanelia. Raaka-aineiden suhde on kohdallaan, kun tuloksena on isompia ja pienempiä murumöykkyjä. Puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa, ja luumuhyve on valmis kylpemään vaniljakastikkeessa.

Love, peace & harmony?

Minulle on käynnistynyt kamppis, ja minut aiotaan hurmata sillä.

Vaahteranlehtien väriloisto häikäisee, kurkiaurat täplittävät taivaan – ja Hanko & Raasepori aloittaa yhteismarkkinointikampanjan työnimeltään “The South Coast of Finland”. Olemme saaneet Uudenmaan liitolta avustusta kampanjallemme, jonka ensimmäisessä vaiheessa hurmaamme pääkaupunkiseudun nuoret aikuiset teemalla “Love, Peace & Harmony”. Kampanjalla myymme vaiheittain alueemme tunnelmallista syksyä, joulua ja kevättä. Kampanja käynnistyy komealla bannerimainonnalla Helsingin Sanomien verkkosivuilla keskiviikkona 8.9. (lähde: love, peace & harmony -kampanjan "tärkeä tiedote"-esite.)

Eihän siinä auttanut muu, kuin mennä ottamaan selvää kamppiksen nettisivuilta, mistä on kyse. Harmi, että olin saanut nenäni eteen ensimmäisenä Raaseporin kaupungin nettisivuilla olevan esitteen, sillä sanamuodot "olemme saaneet Uudenmaan liitolta avustusta..." ja "kampanja käynnistyy komealla bannerimainonnalla..." veti naamaa aavistuksen virneeseen. Ihanko tosiaan komea ja ootte sitten saaneet rahaaki? Olisivatkohan nämä detaljit olleet kiinnostavia vain sisäisessä kampanjan buustaamisessa?

No yhtä kaikki. Nyt taas avoimin mielin.

Testailin kampanjasivustolla mitä näkemistä ja kokemista esimerkiksi rauhaa ja rakkautta -teema tarjoaa ja kuuntelin, miltä kuulostavat kutsut verannalla. Ihan hauskaa, kyllä, ja sivuilla oli kiva visuaalinen ilme. Sitten tulee mutta. Koskettaako tällainen pikkukiva kampanja nuorta kaupunkilaista? Olisi tietysti hienoa, jos vastaus olisi kyllä, mutta itse ainakin vielä emmin. Mitä mieltä sinä olet? Käy tutustumassa kampanjasivustoon lovepeaceharmony.fi. Kampanjaesitteen voi käydä lukemassa raasepori.fi.

Yksi sunnuntaikahvila, kiitos!

Syksyiset sunnuntait ovat kuin luotuja kahvilassa istuskeluun. Kesäkauden päätös tietää kuitenkin hiljaista aikaa Tammisaaren ravintola- ja kahvilatarjontaan, ja valinnanvaihtoehdot ovat minimissä.

Niin kauan kuin terassilla tarkenee istuskella, on kahvihampaan kolottaessa suuntana Pohjoisen rantakadun Café Ada, joka onkin yksi suosikeistani. Mutta kun taivaalta alkaa vihmoa vettä, olen neuvoton. Ada on nimestään huolimatta enemmän ravintola kuin kahvila, enkä oikein koe luontevaksi lueskella lehteä ja hörppiä kahvia, kun viereisessä pöydässä joku nauttii hienoa sunnuntailounasta.

Ja tämä minun vakava kahvilanpuuteongelmani senkus pahenee talvella. Ainakin viime talvena helmikuun tietämissä Tammisaaren keskustassa ei ollut yhtään kahvilaa, joka olisi ollut auki sunnuntaina. Mitä haaskuuta olivatkaan ne hienot sunnuntai-iltapäivät, jolloin saattoi paistatella auringossa jäällä, muttei voinut sulattaa kohmeisiä sormiaan kahvikupilla ja kuumalla korvapuustilla!

Annan nyt vinkin jollekin, joka osaa leipoa korvapuusteja ja keittää kahvia (itse osaan vain jälkimmäisen). En ole ainoa, joka sunnuntaikävelyn jälkeen kaipaa kipeästi kahvilaa, johon poiketa. Talviseen Tammisaareen tarvitaan vaikkapa vain sellainen pop up -kahvila, joka palvelisi keskustassa rannan läheisyydessä. Reseptiin kuuluisivat tuore kahvi, tuore pulla ja iloinen, mutkaton meininki.
ada.fi