Ja puun latvoissa kumisee Helen

Puistosta kantautuva kellon ääni vei kuvataitelija Helen Schjerfbeckin kunniaksi rakennetun muistomerkin luo. Skepparträdgården-puistossa sijaitseva The Finnish Untuned Bell -taideteos on viimeistelyä vaille valmis, ja tänä iltana kuulosti siltä, että työn alla oli kellon äänen testaaminen. Helen S. asui 1900-luvun alussa Tammisaaressa, mikä selittää muistomerkin sijainnin.

Paikallismediassa kipakkaakin arvostelua saanut taideteos on norjalaisen Anne Katrine Dolvenin suunnittelema, ja sen jujuna on kahden metallipilarin väliin puiden latvojen korkeuteen nostettu kello, jota voi käydä soittamassa ja jonka läheisyyteen ihmiset voivat jäädä istuskelemaan penkeille kuuntelemaan kellon sointia.

Koska kelloa voi käydä vapaasti soittelemassa, naapurusto on ollut luonnollisestikin huolissaan, millainen melusaaste sinänsä kauniista ajatuksesta seuraa. No, se jää kuultavaksi. Itse odotan kauhulla hetkeä, kun nuoriso löytää sisäisen taiteilijan itsestään ja keksii, miten kiva on käydä kolisuttelemassa kelloa.

Toinenkin murhe kelloon liittyy. Taideteos sijaitsee täysin ainutlaatuisessa puistomiljöössä, joka on taideteoksen pystyttämisen jäljiltä raadeltu. Esitän hiljaisen toiveen, että puisto entisöidään alkuperäiseen kuntoonsa pikaisesti.

Maantasalla

Terassikuume

Pelastusrengas kainaloon ja punainen uimapuku päälle! Kaupungilla liikkuvien, vahvojen huhujen mukaan rannan parhain patsastelupaikka Baywatch lakaisee pian viimeiset lumenrippeet terassilta ja nostaa sohvat esiin. Kenties pizzauunikin jo lämpenee? Jos pizzanpyörittäjä on sama kuin viime kesänä, luvassa on kaupungin parhaimmat pizzat.

Viime kesänä ei jäänyt epäselväksi, mikä paikka oli rannan suosituin terassi. Kuka ties siksi Baywatchin naapuriterassilta on kantautunut vasaranpauketta. Siellä on valmistumassa juuri parahiksi terassikauden avajaisiin näköalaterassi, johon aurinko paistaa aamusta iltaan. Tässä on edessä vielä valinnanvaikeus.

Pikku-Italia

Kun on pienet piirit, voi pienikin joukko olla iso väriläiskä. Lauantain kaupunkikierrosta mausti ryhmä italialaisia koululaisia, jotka pomppivat kaupasta toiseen samaan tahtiin kuin minäkin. Kadulla valtakieli vaihtui vauhdilla ruotsista italiaan, kun nuoret vaeltelivat Pradat olalla keikkuen. Miten niin pieni joukko voikin olla niin eloisa? Hauskaa.

Samalla sain hyvän muistutuksen, että minunkaltaiselle keskimääräistä uteliaammalle ihmiselle tarjoillaan pian virikettä ja salakuunneltavaa ihan isolla tarjottimella. Kesä tuo kaupunkiin niin monen sortin jamppaa ja pirjoa, ettei tässä ihmeteltävä lopu taas hetkeen.

Ihmeteltävää riittää toki jo nyt. Kuten se, mikä kauppapaikkamyllerys täällä on meneillään. Kävelykadulta lähtöä tekevät ainakin kulta- ja karkkikauppa, joista toinen lopettaa kokonaan ja toinen etsii uutta omistajaa. Lisäksi moni kauppa on vaihtanut uuteen liikepaikkaan, kuten esimerkiksi sisustusliike Kompaniet, joka siirtyi torin laidalta kävelykadulle. Muuten, Kompanietin paikan otti sisustusliike Popana, jolla on nyt entistä suurempi myymälä.

Uutta on sekin, että kaikkien herkkusuiden ykköspaikka, kahvila Carl De Mumma torilla, on avannut juhlapaikan leipomomyymälän yläkertaan, mikä on minusta mainio uutinen. Tilaa en ole nähnyt, mutta on selvää, että sieltä aukeaa torille sen verran hienot maisemat, ettei se voi olla pöllämpi paikka juhlia.

Eikä tässä kaikki. Pitkäkadun Divari, jossa olen poikennut aina silloin tällöin etsiskelemässä  kirjallisuusaarteita, on saanut uuden vetäjän. Intoa - ja kauppiasasennetta, mikä tärkeintä - kaverilla ainakin tuntui riittävän. Lattialla retkottavat kirjapinot olivat menossa kohti hyllyjä ja myyntiräppikin oli halussa. Virkistävää!

carldemumma.fi

popana.fi

kompaniet.fi

Kesän merkkejä -osa 2

 



  Jäät ovat lähteneet &
  maata näkyvissä!