tiistai 31. tammikuuta 2012

Kulinaristinen kriisi

Hyvä tavaton sentään. Kylläpä veti hiljaiseksi. Tiedättekö, juuri nyt Tammisaaressa ei ole yhden yhtä ravintolaa, jossa voisi kuvitella syövänsä keskimääräistä maukkaampaa ruokaa. Tämä on Kulinaristinen Kriisi vakavuusasteikoltaan yhdestä viiteen täydet viisi.

Suuntasin tässä yhtenä päivänä Cafe Adaa kohden tarkistaakseni, joko Ada herää talviuniltaan piakkoin. Mutta katso, lappu aidassa kertoi, ettei Ada nukkuu ruususen unta läpi talven. Aikaisempina talvina Ada on pitänyt lomaa tammikuun tietämillä jokusen viikon, tänä talvena hella ei lämpene ennen kevättä.

Kuinka surullista. Tämä on yhtälailla henkilökohtainen kriisi kuin koko paikkakunnan kriisi. Jo perinteeksi  muodostunut helmikuun illallinen jää tänä vuonna minulta kokematta, toisekseen on surullista, että ruokakulttuurillaan kunnostautunut kaupunki tarjoaa useamman kuukauden perusmättöä, tyyliin ranskikset ja pihvi.

Toki tässä on peiliin katsomisen paikka. En minäkään ole ollut varsinaisesti vakikasvo Adassa. Ei kai sitä ovea pidetä auki, jollei asiakkaita käy.

Huoh! Tammisaari, joka pullistelee monipuolista ja laadukastakin ravintolatarjontaa kesäisin, on talvisin yhtä kuin mikrossa lämmitetty nahistunut burgeri. Mikä nyt eteen? Olen nälkäinen! Tässä on tartuttava itse kapustan varteen.

2 kommenttia:

  1. Kuinkahan monta kertaa olenkaan täällä käynyt - välillä ollut hieman huolissani ja välillä paljon enemmän huolissani; toisinaan nauranut itselleni, etten minä sentään sinun äitisi ole, kun en edes oikeasti edes tunne, jne. - silti monia tunteita ja ajatuksia on mennyt johtuen siitä, ettet ole tammikuun jälkeen kirjoittanut...
    Luen blogiasi varsin ahkerasti ja kun ei ole mitään kuulunut sitä vain huolestuu - ja vaikka en ole tainnut koskaanmitään kirjoittaa, nyt halusin...

    Halusin vain sanoa, että toivon kaiken olevan hyvin ja että olet ehkä vain lomalla...
    Blogistasi kiittäen.

    <3

    VastaaPoista
  2. Täällä ollaan kyllä, mutta nukuttu talviunta:) Tammi-,helmi- ja maaliskuu ovat melkoisen hiljaisia Tammisaaressa, ja silloin tuntuu, ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Paitsi ehkä se, mitä kirjoitin tuohon maaliskuun ekaan postaukseen....

    VastaaPoista