Pöytä on katettu

Pöytä on katettu juhlaan tänä iltana, sillä elokuun viimeisenä lauantaina vietetään muinaistulien yötä. Illan tullen rannikolla sytytetään tulia, juhlistetaan kaunista kesää sekä toivotetaan tervetulleeksi syksy.

Tammisaarelainen muinaistulien yö on melkoisen paljon hillitympi versio Vaasan seudun huvilakauden päättäjäisistä, johon kuuluu oleellisena osana ilotulitusraketit. Molempia, niin huvilauden päättäjäisiä kuin muinaistulien yötä, kuitenkin yhdistää hyvä ruoka ja seura sekä tietysti tärkeänä osana meri.

Jos kattausideat ovat vielä hakusessa, toimikoot oheinen kuva inspiraationa. Näin upea juhlapaikka sattui silmiini aikaisemmin kesällä Fiskarsissa.

Syksy on saapunut Tammisaareen

Elokuun loppu hiljentää väistämättä tämän pienen rannikkokaupungin, niin myös tänä vuonna. Kesän hilpeys vaihtuu haikeuteen. Kun matkailijat palaavat kotiinsa,  paikalliset kääriytyvät vilttiin ja nauttivat lasillisen ikimuistoisen lämpimälle kesälle.

Mereltä puhaltavaa tuulta maustaa syksyn viileys, mutta lohduttavaa kyllä - myös lupaus uudesta kesästä.

Liitua ja mustikkaa

Oikeasti olin hakemassa mustikoita, tehdään se heti selväksi. Mutta kun näin, miten monella torimyyjällä oli edessään kokoelma purkkia ja purnukkaa ynnä muuta vanhaa tavaraa, harhauduin heti kauemmas mustikkalaarista.

Nyt on kyllä tammisaarelaisvinttejä tyhjennetty urakalla, ajattelin penkoessani pahvilaatikoita. Tänään voi tehdä vaikka löytöjä!

En tiennyt tarvitsevani vanhaa liitutaulua ennen kuin kaivoin sen pahvilaatikon pohjalta esiin. Tämähän on aivan ainutlaatuinen, ja puristin sitä yhä tiukemmin käsissäni. Näin taulu vaihtoi omistajaa neljän euron hintaan.

Tammisaaren Raatihuoneen torilla on toripäivät keskiviikkoisin ja lauantaisin. Myynti hiljenee heti yhden jälkeen iltapäivällä, joten liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Parasta tunnelmaa tori tarjoilee kesälomakauden ulkopuolella lauantaiaamupäivisin, jolloin myös  myyjiä on eniten.

Tää on niin Tammisaari kesällä - osa 5

Kohtaus pankkiautomaatilla. Keski-ikäinen turistinainen nostaisi rahaa, mutta automaatti kenkkuilee. Seuraavana vuoroaan odottaa keski-ikäinen mies.

"Osaatko neuvoa, kun tämä kone...?", nainen kääntyy miehen puoleen.

Mies on kuin häntä ei puhuteltaisi. Ehkei hän kuullut, nainen luultavasti tuumii ja jatkaa: "Olisiko sinulla lainata kynää?"

Mies pudistaa tomerasti päätään, muttei vahingossakaan virko mitään. Kun automaatti on sylkäissyt nipun seteleitä miehelle, hän häviää kulman taakse puhuen ruotsia.

Koulussa tankattu "får jag låna din penna?" eli "voinko lainata kynääsi?" -lause osoitti konkreettisella tavalla tärkeytensä, hymyilen jonossa.

Harmi, jos meidän suomalaisten ensimmäisen ja toisen kotimaisen kielen taito rajoittuu yhteen lauseeseen. Se kun tekee meistä ihmisistä kuuroja ja mykkiä.

Kesää kaivaten

Strombolin kylä tuli näkyviin seuraavan niemekkeen takaa. Tulivuoren keila oli kallistunut kylästä poispäin. Mustan ja karun rannan yläpuolella laava oli jähmettynyt loiviksi rinteiksi ja vuosisadat olivat peittäneet maan aluskasvillisuudella ja bamburykelmillä.  

Hedelmälliseen vulkaaniseen maaperään oli istutettu puutarhoja. Niissä viihtyivät vihannekset, kukat, viikunapuut, viinirypäleet, köynnöskasvit, kurjenpolvet, mutta sata metriä ylempänä kasvillisuus lakkasi kuin veitsellä leikattuna.





Alemmille rinteille kyläläiset olivat rakentaneet valkoiset talonsa vieri viereen ja kapeat kujat johtivat aukiolle, jota hallitsi valkoinen kirkko.

 Mutta Strombolin keila hallitsi kaikkea tätä. Yöllä se piirtyi tummana kirkasta tähtitaivasta vasten. Ja yhtenään sen syvyyksistä kuului vaimeita jymähdyksiä.

(Bergman & Burgess: Ingrid Bergman muistelmat)




Ingrid Bergman vietti yhdessä Roberto Rossellinin kanssa neljä kuukautta Strombolin saarella vuonna 1949 kuvaamassa elokuvaa "Stromboli".

Hento herkku

Kesäkurpitsamaa kukkii niin, että voin valmistaa ricottajuustolla ja mintulla täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Mutta luonto naruttaa minua.

Se, mikä vielä päivällä oli kesäkurpitsamaan komein kukka, on päivän kääntyessä mailleen enää vain varjo. Puuhaan olisi pitänyt ryhtyä auringon paistaessa korkealta, järkeilen.

Täytettäväksi sopivat kukat ovat kuulemma hedekukkia, mutta minun ei auta valita, vaan poimin kaikki kokonsa puolesta sopivat kukat.

Silppuan ricotan sekaan ruukullisen minttua ja maustan täytteen suolalla ja pippurilla. Mukaan voi ripsottaa sitruunanmehua.

Täytän varovasti putsatut kukat ja kastan ne paksuhkoon frittitaikinaan. Sitten vain kuumaan öljyyn paistumaan, ja tämä hento herkku on valmis syötäväksi.

Mistä vinkkelistä?

Kristiinankaupunkilainen Vinkel on ollut jo vuosia ehdoton lempikahvilani. Itselleni se merkitsee mökkielämän lomassa eräänlaista sivistyksen keidasta, jossa voi nauttia kahvikupillisen, takuuherkullisen leivonnaisen ja selailla aikakauslehteä. Ja taustalla soi, mikäs muukaan kuin Bo Kaspers Orkester. Kuinka sopivaa!

Täydellinen kahvihetki noudattaa tarkasti tiettyä kaavaa. Ensin on virittäydyttävä tunnelmaan tutustumalla kahvilan yhteydessä olevan sisustusmyymälän tarjontaan. Vinkel tarjoaa pääosin kivaa pientä keittiöön, mutta myös lastenhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, puutarhaa unohtamatta.

Kun maalaiselämän pöhöttämä pää surraa taas sisustusideoita, on hyvä hetki siirtyä kahvin ja aikakauslehden ääreen sulattelemaan ideoita. Kotoisat leivonnaiset ansaitsevat kymppiplussan: vinkkeliläiset todella tietävät, mitä suussa sulava tarkoittaa.

Kahvihetki päättyy tietysti sisustusmyymälässä. Nyt vain pullanmurut pois poskilta ja pikkuostoksille... vinkel.fi

Vierailla vesillä

Joskus sitä ei voi olla tuumaamatta, että Tammisaari on matkailun vinkkelistä katsottuna mutainen helmi, joka kaipaisi kipeästi kiillotusta. Toki tämä pikkuruinen merenrantakaupunki on viehättävä nykyiselläänkin, mutta potentiaalia kaupungissa kyllä olisi vaikka Suomen Cape Codiksi.

Nähdäkseen paremmin lähelle täytyy joskus mennä hieman kauemmaksi -ajatus mielessäni poikkesin Raumalla.

Kieltämättä olin vaikuttunut Rauman vanhan kaupungin vireydestä, jota se tarjosi satunnaiselle matkailijalle, ja no, ennen kaikkea ihastelin paria sisustuskauppaa. Rauman torin kulmalla kiihdytin askeleeni Kodinonni-liikkeeseen (kuvissa yllä ja keskellä) ja olin hetken aivan wou ja kateudesta vihreä raumalaisille. Kodinonni viehättää ainakin niitä, jotka terästäytyvät kuullessaan sanat perinteinen ja moderni skandinaavinen tyyli.

Kävin jälkiruoaksi myös toisessa sisustustalossa. Hannas oli upea ulkoapäin, mutta tarjonta jätti minut aavistuksen kylmäksi. Tyhjin käsin sieltä(kään) ei tosin tarvinnut lähteä.

kodinonni.net

hannas.fi

Sadonkorjuussa

Yrttimaa, se on saatava. Näin päätin, kun ihailin ystäväni yrttiviljelmää ja kuuntelin, kuinka helposti se oli syntynyt. Sen verran minultakin multapeukaloa löytyy, että tiedän olevani haaveeni kanssa auttamatta myöhässä tältä kesältä. Mutta, mutta, sitten ensi kesänä, ehdottomasti. Toimikoot tämä kuva innoituksena, kun keväällä on aika käydä toimeen.

Puutarha ja elokuu on mainio yhdistelmä, täytyy sanoa. Muutama päivä myöhemmin toivuttuani pahimmasta yrttimaakuumeesta, kohtasin tämän näkymän. Varsinainen kiinnostukseni kohde ei ollut kuitenkaan korkealla puussa, vaan visusti maassa.

Nimittäin olin kiinnostunut näkemään, josko kesäkurpitsamaa kukkisi siinä määrin, että voisi tehdä täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Ricotalla ja mintulla täytetyt kesäkurpitsankukat kastetaan frittitaikinaan ja paistetaan upporasvassa. Lopputulos on - kertakaikkisen viehkeä. Tämän herkun ystäviä on tavattu Tammisaaren lisäksi Italiassa.

Tää on niin Tammisaari kesällä -osa 4

Elokuun ensimmäinen päivä. Epäilys herää, vieläkö on kesää jäljellä. Nopea kierros keskeisillä paikoilla vahvistaa, kesä jatkuu Tammisaaressa. Kesän merkkejä näkyy siellä täällä: vierasvenesatamassa on vielä vieraita, jäätelökioski on yhä auki, torilla on parkissa avoauto, kadulla käyskentelee pariskuntia käsikädessä. Huh!

Hey Mambo! Mambo Italiano!

Juuri ennen kuin kesä kääntyy elokuulle joukko ystäviä kokoontuu yhteen. Kesätalo on puettu parhaimpiinsa; tuolin selkämyksiä koristavat lehti ja puutarhasta noukittu pieni omena. Puutarhassa ei juurikaan ole enää luonnonkukkia, siksi omenat ja lehdet saavat antaa ilmettä myös tyhjille mehupulloille, jotka on sijoitettu riviin pöytiin.

Puutarhateema näkyy Sandersonin ja Designer's Guildin (kuvassa) pöytäliinoissa, joiden helmojen pysymisen alhaalla varmistavat itse tehdyt kivipainot.

Kivien ympärille on pyöritetty ohutta, taipuisaa rautalankaa, joka on viimeistelty helmillä. Painot osoittautuvat tuikitarpeellisiksi puuskittaiseksi yltyvässä tuulessa.

Illan ohjelmassa on luvassa menneiden vuosikymmenten hittejä ja tietysti hyvää ruokaa.

Mambo Italiano soitettuna vanhalta levyltä lähes yhtä vanhalla levysoittimella nostaa tunnelmaa pimenevässä illassa.

Illan aikana nautitaan esimerkiksi Marlow & Sons -ravintolan porkkanasalaattia, jossa porkkanoille seuraa tekevät punakaali ja paahdetut mantelit. Grillissä kohtaavat bratwurstit, juustonakit ja ryynimakkarat.

Aterian päättää vadelma-ricottapiirakka sekä mustikkamuru vaniljakastikkeella.  Näistä jälkimmäinen osoittautuu kaikista herkullisimmaksi. Mustikka ja taikinamuruset ovat lyömätön yhdistelmä, ja niin on tälläkin kertaa.

Illan pimentyessä kesätalon muurille sytytetään vanhoihin kurkkupurkkeihin kynttilät. Omenapuissa tuikkii joukko pikkulyhtyjä.

A girl went back to Napoli, because she missed the scenery, the native dances and the charming songs... (Mambo Italiano)