Kohtaus pankkiautomaatilla. Keski-ikäinen turistinainen nostaisi rahaa, mutta automaatti kenkkuilee. Seuraavana vuoroaan odottaa keski-ikäinen mies.
"Osaatko neuvoa, kun tämä kone...?", nainen kääntyy miehen puoleen.
Mies on kuin häntä ei puhuteltaisi. Ehkei hän kuullut, nainen luultavasti tuumii ja jatkaa: "Olisiko sinulla lainata kynää?"
Mies pudistaa tomerasti päätään, muttei vahingossakaan virko mitään. Kun automaatti on sylkäissyt nipun seteleitä miehelle, hän häviää kulman taakse puhuen ruotsia.
Koulussa tankattu "får jag låna din penna?" eli "voinko lainata kynääsi?" -lause osoitti konkreettisella tavalla tärkeytensä, hymyilen jonossa.
Harmi, jos meidän suomalaisten ensimmäisen ja toisen kotimaisen kielen taito rajoittuu yhteen lauseeseen. Se kun tekee meistä ihmisistä kuuroja ja mykkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti