Juhannustervehdys

Hyvää juhannusta!

Olo & Ruoka (huone) Tammisaaressa nauttii tänä juhannuksena esimerkiksi Sitruunamarenkipiirasta, jonka pomminvarman ohjeen saat täältä.

Sadepäivän varalle

Vaikka meillä pääosin paistaakin aina aurinko, kerran vuosisadassa voi käydä niinkin, että taivaalta vihmoo vettä.

Sadetta pakoon voi mennä Home sweet home -näyttelyyn, jossa on esillä kymmenen ulkomailla vaikuttavaa suomalaismuotoilijaa mukaan lukien Anne Kyyrö Quinn.

Hänen ihastuttava ottomaaninsa tuli itselleni tutuksi Sex and the city -leffasta, jossa päähenkilö Carrie taiteili polvillaan ottomaanin päällä selittäessään jotain kumppanilleen mr. Bigille.

Näyttelytila sijaitsee Kustaa Vaasan kadulla, aivan muutaman minuutin kävelymatkan päässä torilta.

Home sweet home -näyttelyn tiedot löydät täältä.

Vesi & värit

Luvassa kevyttä merituulta & aurinkoa

Kyllä meidän kelpaa. Huomenna, ylihuomenna, koko loppuviikon, aurinkoa, aurinkoa Tammisaaren puistoissa ja rannoilla. Nyt alkaa oikeasti kesä!

Mitä tänään syötäisiin?

Tammisaaren ruokatarjonta on saanut uutta, pirteää otetta torin molemmin puolin juuri sopivasti turistikauden kynnyksellä. Ensin torin toiselle puolelle avautui tasokas Rådhuset-ravintola, ja muutama viikko sen jälkeen vastapäätä Rådhusetia viettelevä vohvelin tuoksu kertoi ilouutisen: Tammisaari on saanut vohvelikahvilan.

Mikä parasta,vohvelikahvila on auki sunnuntaisin, jolloin kaupungissa on ollut ihan kiusallisen vähän viihtyisiä kahvilavaihtoehtoja. Jos tämä paikka on myös talvella sunnuntaisin auki, täyttää kahvila ison aukon. Kuten tunnettua, aiemmin talvisunnuntaisin kahvit on ollut parempi nauttia kotosalla.

Vohvelikahvila Voffeli & Kaffelin Facebook-sivuille pääset täältä.

Hyppää tästä ravintola Rådhusetin sivuille.

Tammisaaressa eväskorin pakkaaminen ja rannan tuntumaan hakeutuminen on myös mainio vaihtoehto niin lounas- kuin illallisaikaan. Kun ottaa torilta suunnan kohti merta elokuvateatterin ohi, päätyy siihen osaan rantaa, johon harvemmin tuulee. Sitten vain pöytäliina auki ja herkut korista! 

Aurinko, sol, sun, Sunnan

Hiio hoi vaan sateisesta Tammisaaresta! Nyt ollaan liikkeellä iloisten uutisten kera. Sataman kiistaton kuningatar, sisävesilaiva Sunnan, risteilee tänäkin kesänä Tammisaaren saaristossa.

Jostain syystä viime syksynä rannan hämyisissä kapakoissa satamajätkät puhuivat (no oikeastihan täällä ei ole sellaisia, ei hämyisiä kapakoita eikä satamajätkiä, mutta ajattelin hieman maustaa tarinaani), että Sunnan siirtyy toisiin vesiin, mutta niin ei onneksi käynyt.

Jos mielit Sunnanin kannelta ihailemaan Tammisaaren rantoja, voi aikataulut tarkistaa täältä:
sunnan.fi.

Vannoutuneille maakravuillekin on tänä kesänä tarjolla kiva tapa katsastaa Tammisaaren maisemia, sillä kaupunki on saanut lainaan Ahvenanmaalta cityjunan. Luffarn puksuttelee keskiviikosta lauantaihin muutamaa reittiä. Itse hyppäisin ainakin kierrokselle Länsivallin ympäri. Punaisen junan kyytiin pääsee Stallöreninpuistosta.

Cityjunan aikataulut löydät täältä.

Vihreä on värini

Kierros Ramsholmenissa innoitti katselemaan saniaisia tarkalla silmällä. Pikku hiljaa maasta kohoavat saniaispuskat ovat hauska näky näin keväällä. Kuukausi myöhemmin Ramsholmenin peittää tasainen saniaiskasvusto ja nyt vielä vaaleat vihreän sävyt ovat tummentuneet.

Ramsholmenin rikkaassa luonnossa liikuttuu paatuneinkin kaupunki-ihminen. Saniaisten lisäksi juuri nyt metsässä voi ihailla valkovuokkoja.

Kukkakengät - täällä jälleen

Kukkakengät, Tammisaaren jokakesäinen ilon aihe, vuosimallia 2012. Nämä ilmestyvät joka vuosi torin kulmassa olevalle aidalle. Toivotaan, ettei tämä jalkinevalinta ennakoi sateista kesää...

Kukkakengät kesämallisto 2011

Kukkakengät kesämallisto 2010

Lip lap Lappohjan laineet lyövät rantaan

Kävin tervehtimässä suosikkirantaani Lappohjassa. Yhä edelleen valkean pehmeää hiekkaa silmänkantamattomiin. Yhä edelleen hyvin ainutlaatuinen. Tämä ranta on salaisuus, jonka jaan ilolla. Tänne kyllä mahtuu, myös kesän kuumimpana päivänä.

Ohjeet, kuinka pääset rannalle löytyvät täältä.

Tule yllätetyksi osa 2

Ramsholmen sunnuntaiaamuna. Lämpömittari on kivunnut jo pitkälti yli kymmenen asteen, ja lehtometsä esittää parastaan. Linnut konsertoivat metsässä, jossa valkovuokot ovat levittäytyneet kuin matoksi. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, tapahtuu jotain...

Tule yllätetyksi

Luihin ja ytimiin pureutuva kostea, harmaa sumu roikkuu lauantaitorin yllä. Keskellä toria odottaa yllätys. Mieskuoro, jonka jäsenet näyttävät lähinnä eksyneen tähän tilanteeseen ja paikkaan. Laulu kuitenkin paljastaa, ettei tilanne ole täysin sattumaa.

Mitäpä meille kuuluu?

Kävin muutama päivä takaperin nauttimassa Hangon keväisistä maisemista. Kaupungissa tapahtuu paljon kaikkea uutta, esimerkiksi katukuvaan oli ilmestynyt uusi, hulppeita asuntoja (ja maisemia) tarjoava kerrostalo. Lisäksi kaupungissa on uusi ravintola-hotelli. Paikallislehdessä oli kuvaa hotelli Regatan ravintolasalista aukeavasta tyrmäävän kauniista maisesta. Se on pakko nähdä myös livenä. Suosittelen.
hotelregatta.fi

Mutta tapahtuu sitä Tammisaaressakin. Torille on tulossa uusi ravintolaviritys "Rådhuset" edesmenneen Sippanin tiloihin. Olen käynyt kurkkimassa sisustusta pariinkin otteeseen ja ihan lupaavalta näyttää. Varsinkin olen ihastunut seinälle heijastuvaan valoviritelmään. Olisin todella mielelläni samalla lukaissut muutaman rivin ravintolan konseptista, kun kerran siinä ikkunan takana toljotin.

Miksiköhän minusta usein tuntuu siltä, että ravintoloiden avauksia valmistellaan kuin suurempaakin valtiosalaisuutta? Täällä on puolet kaupunkilaisista pakahtua uteliaisuuteen, ja juuri ennen avausta mielenkiinto on suurimmillaan, ja mitä ravintoloitsijat tekevät? Sutivat maalia seinään, kun pitäisi jo markkinoida kuumeisesti paikkaa ikkunan takana ihmetteleville potentiaalisille asiakkaille.

Toukokuun vikana lauantaina torilla nostetaan kala kunniaan, kun Kalan juhla kokoaa minut ja toivon mukaan muutaman muunkin (!!!) torille maistelemaan herkkuja. Vastaavaa tapahtumaa ei tietääkseni ole aiemmin järjestetty, joten mielenkiintoa takuulla riittää.
kalanjuhla.fi

Matkat huikean salaperäiseen Russarö-saareen ovat pian taas käynnistymässä. Viime kesänä matkat aiemmin suljettuun Puolustusvoimien sotilassaareen olivat supersuosittuja. Tänä kesänä menen minäkin sinne! Ja kamera pakataan tietty reppuun mukaan...
Lue lisää matkoista tästä.

Snapshots-lounas

Paikka: Valkoinen puu, Kauhajoki.
Päivä: loma
Tarjolla: kanawrappeja & pestopannineja. Salaisen puutarhan suklaakakkua & amerikkalaista juustokakkua. 
Fiilis: rento & vapaa. Siemailen kahvia & napsin kännykällä kuvia.
Poikkea sinäkin: valkoinenpuu.fi

Plops sanoi cake pops

Olin taannoisella Amerikan-matkallani niin innoissani whoopie pie -leivonnaisista, etten huomannut toista kuumaa trendiä, cake popseja. Muutaman viikon takainen Hesarin juttu sai minut muistamaan, että kylläpä hyvinkin, näinhän mä cake popseja Trump Towerin Starbucksissa, en vain tajunnut, kuinka trendikkäitä ne ovat.

Tänään kävin tuumasta toimeen ja tein itse cake popseja, eli kakkutikkareita. Melko helppoa ja varsin hauskaa, tosin suklaakuorrutteen kanssa mokailin oikein huolella. Suttasta puuhaa...

Valmistauduin koitokseen Bakerellan videopikakurssilla, joka löytyy täältä. Tutustu tarkemmin cake popsien äitiin, Bakerellaan hänen blogissaan.

Pysähtynyt Tammisaari

Harmaa pilvimassa on viihtynyt Tammisaaren yllä jo muutaman päivän. Mitäpä me siitä, sillä lämpömittari näyttää yli kymmentä astetta. Ilma on lempeän varovaisesti keväinen.

Lisää tätä

Kesäaikaan siirtymisen tunnelmissa katseet kääntyvät Tammisaaren kesään. Lisää tätä!

Täysin vatsoin

Paikka Kamahouse Köök. Jossain päin Tallinnaa, lyhyen, mutta kalliin, taksimatkan päässä keskustasta. Pöydät täyttyvät pikkuhiljaa paikallisista perheistä. Tarjoilija tuo kotikutoiset menulistat, ja seurueemme valitsee keittoa lounaaksi, osa borssia, osa kanaa.

Saamme eteen höyryävän kuumat annokset. Lusikoimme keittoa, vieressä lapsi lakaisee lattiaa pienellä harjallaan, toinen takoo läheisessä pöydässä punaista kirjoituskonetta. Nyt viimeinenkin pöytä on saanut lounastajia.

Kurkistan läheiseen pöytään vaivihkaan. Naisen lautasella on lihakastiketta, jonkinlaista perunalta näyttävää ja kasa punajuuria. Toisessa pöydässä iso perhe on saanut lounaansa päätökseen. Mies nappaa pöydän maljakosta tulppaanipuntin matkaansa. Taisivat olla hänen kukkiaan, tai ainakin nyt ovat.

Jälkiruoaksi otamme kahvit ja suklaajuustokakkupalaset. Rohkeimmat meistä tosin valitsevat tiramisun, jossa keksit on korvattu pienillä leipäpalasilla tai Kamahousen erikoisen, talkkunaisen kakunpalasen.

Tunti myöhemmin astumme ulos aavistuksen pökertyneinä. Olipa aito kokemus, olipa mahdollisimman ei-kaupallinen paikka. Keitto kolme euroa. Juustokakku kaksi.

ps. Illalla on taas nälkä. Menemme Ribeen. Tunteja myöhemmin poistumme Tallinnan yöhön ihanasti raukeina ja täysin vatsoin.

kamahouseköök.ee
ribe.ee

Tyhjin vatsoin

Sitä sitten ollaan todennäköisesti tyhjin vatsoin ensi kesänä. Muutama kuukausi takaperin parahdin, että suosikkiravintolani on talviunilla koko talven. Todellisuus oli vielä hurjempi. Kaupungilla puhutaan, että cafe Ada ei avaa enää oviansa ollenkaan. Se oli sitten sen lorun loppu.

Ei enää kuohuviinilasillista terassilla, ei enää illallista takkatulen lämmössä, ei mitään.

Missä täällä sitten syödään? Kotona vai?

Kuulemma kaupunkiin on avautumassa uusi ravintola, mutta sen sijainti on talviravintolan, ei kesäravintolan. En oikein näe itseäni siellä istumassa kesäiltana.

Jos tämä Adan sulkeminen onkin vain jokin halpamainen kaupungilla leviävä juoru, korjaan väärän tiedon iloiten ja lupaan käydä Adassa kerran kahdessa viikossa touko-elokuun aikana. Oikaisupyynnöt voi osoittaa sähköpostiini.

ps. Jotta Tammisaaren ravintolatarjonnasta piirtyy aivan tarkka kuva, on varmaan hyvä mainita, että kesäravintola Knipanin vuokraajaehdokkaita ei ole ollut tungokseen asti, paikallislehti on raportoinut. Voidaanko kuka ties puhua, että Tammisaari on ajautunut kriisikunnaksi mitä ravintolatarjontaan tulee?

Askel kesään

Lumi on alkanut sulaa Tammisaaressa, ja tiet ovat kuin hilseilevä iho, täynnä kuivia läiskiä. Iltaisin saattaa, jos on tuuria, saunan tuoksu ilahduttaa vanhassa kaupungissa kävelijää.

Valon määrä lisääntyy aamu aamulta. Muutaman kuukauden kuluttua Tammisaari syttyy jälleen eloon.

p.s. Niin. Valokuvia täällä ei voi nyt ottaa. Talven kurittama kaupunki on karun näköinen. Yksinäinen kaljapullo saattaa nököttää keskellä katua, aivan vesilammikon vieressä. Penkereellä lumi on vaihtanut väriä valkoisesta ruskeaan. Puuaita repsottaa kallellaan. Lumiaura on tainnut kopata sitä jossain vaiheessa talvea.

Kulinaristinen kriisi

Hyvä tavaton sentään. Kylläpä veti hiljaiseksi. Tiedättekö, juuri nyt Tammisaaressa ei ole yhden yhtä ravintolaa, jossa voisi kuvitella syövänsä keskimääräistä maukkaampaa ruokaa. Tämä on Kulinaristinen Kriisi vakavuusasteikoltaan yhdestä viiteen täydet viisi.

Suuntasin tässä yhtenä päivänä Cafe Adaa kohden tarkistaakseni, joko Ada herää talviuniltaan piakkoin. Mutta katso, lappu aidassa kertoi, ettei Ada nukkuu ruususen unta läpi talven. Aikaisempina talvina Ada on pitänyt lomaa tammikuun tietämillä jokusen viikon, tänä talvena hella ei lämpene ennen kevättä.

Kuinka surullista. Tämä on yhtälailla henkilökohtainen kriisi kuin koko paikkakunnan kriisi. Jo perinteeksi  muodostunut helmikuun illallinen jää tänä vuonna minulta kokematta, toisekseen on surullista, että ruokakulttuurillaan kunnostautunut kaupunki tarjoaa useamman kuukauden perusmättöä, tyyliin ranskikset ja pihvi.

Toki tässä on peiliin katsomisen paikka. En minäkään ole ollut varsinaisesti vakikasvo Adassa. Ei kai sitä ovea pidetä auki, jollei asiakkaita käy.

Huoh! Tammisaari, joka pullistelee monipuolista ja laadukastakin ravintolatarjontaa kesäisin, on talvisin yhtä kuin mikrossa lämmitetty nahistunut burgeri. Mikä nyt eteen? Olen nälkäinen! Tässä on tartuttava itse kapustan varteen.

Tammisaareen talvi

Tammisaareen saapui oikea talvi pari päivää sitten. Meri sai heti pinnalleen ohuen jääpeitteen, ja viime yönä lumipeite kasvoi muutamalla sentillä. Nautitaan talvesta!

Urbaani Tammisaari / Urban Ekenäs