Mitä tänään syötäisiin?

Tammisaaren ruokatarjonta on saanut uutta, pirteää otetta torin molemmin puolin juuri sopivasti turistikauden kynnyksellä. Ensin torin toiselle puolelle avautui tasokas Rådhuset-ravintola, ja muutama viikko sen jälkeen vastapäätä Rådhusetia viettelevä vohvelin tuoksu kertoi ilouutisen: Tammisaari on saanut vohvelikahvilan.

Mikä parasta,vohvelikahvila on auki sunnuntaisin, jolloin kaupungissa on ollut ihan kiusallisen vähän viihtyisiä kahvilavaihtoehtoja. Jos tämä paikka on myös talvella sunnuntaisin auki, täyttää kahvila ison aukon. Kuten tunnettua, aiemmin talvisunnuntaisin kahvit on ollut parempi nauttia kotosalla.

Vohvelikahvila Voffeli & Kaffelin Facebook-sivuille pääset täältä.

Hyppää tästä ravintola Rådhusetin sivuille.

Tammisaaressa eväskorin pakkaaminen ja rannan tuntumaan hakeutuminen on myös mainio vaihtoehto niin lounas- kuin illallisaikaan. Kun ottaa torilta suunnan kohti merta elokuvateatterin ohi, päätyy siihen osaan rantaa, johon harvemmin tuulee. Sitten vain pöytäliina auki ja herkut korista! 

Snapshots-lounas

Paikka: Valkoinen puu, Kauhajoki.
Päivä: loma
Tarjolla: kanawrappeja & pestopannineja. Salaisen puutarhan suklaakakkua & amerikkalaista juustokakkua. 
Fiilis: rento & vapaa. Siemailen kahvia & napsin kännykällä kuvia.
Poikkea sinäkin: valkoinenpuu.fi

Plops sanoi cake pops

Olin taannoisella Amerikan-matkallani niin innoissani whoopie pie -leivonnaisista, etten huomannut toista kuumaa trendiä, cake popseja. Muutaman viikon takainen Hesarin juttu sai minut muistamaan, että kylläpä hyvinkin, näinhän mä cake popseja Trump Towerin Starbucksissa, en vain tajunnut, kuinka trendikkäitä ne ovat.

Tänään kävin tuumasta toimeen ja tein itse cake popseja, eli kakkutikkareita. Melko helppoa ja varsin hauskaa, tosin suklaakuorrutteen kanssa mokailin oikein huolella. Suttasta puuhaa...

Valmistauduin koitokseen Bakerellan videopikakurssilla, joka löytyy täältä. Tutustu tarkemmin cake popsien äitiin, Bakerellaan hänen blogissaan.

Kulinaristinen kriisi

Hyvä tavaton sentään. Kylläpä veti hiljaiseksi. Tiedättekö, juuri nyt Tammisaaressa ei ole yhden yhtä ravintolaa, jossa voisi kuvitella syövänsä keskimääräistä maukkaampaa ruokaa. Tämä on Kulinaristinen Kriisi vakavuusasteikoltaan yhdestä viiteen täydet viisi.

Suuntasin tässä yhtenä päivänä Cafe Adaa kohden tarkistaakseni, joko Ada herää talviuniltaan piakkoin. Mutta katso, lappu aidassa kertoi, ettei Ada nukkuu ruususen unta läpi talven. Aikaisempina talvina Ada on pitänyt lomaa tammikuun tietämillä jokusen viikon, tänä talvena hella ei lämpene ennen kevättä.

Kuinka surullista. Tämä on yhtälailla henkilökohtainen kriisi kuin koko paikkakunnan kriisi. Jo perinteeksi  muodostunut helmikuun illallinen jää tänä vuonna minulta kokematta, toisekseen on surullista, että ruokakulttuurillaan kunnostautunut kaupunki tarjoaa useamman kuukauden perusmättöä, tyyliin ranskikset ja pihvi.

Toki tässä on peiliin katsomisen paikka. En minäkään ole ollut varsinaisesti vakikasvo Adassa. Ei kai sitä ovea pidetä auki, jollei asiakkaita käy.

Huoh! Tammisaari, joka pullistelee monipuolista ja laadukastakin ravintolatarjontaa kesäisin, on talvisin yhtä kuin mikrossa lämmitetty nahistunut burgeri. Mikä nyt eteen? Olen nälkäinen! Tässä on tartuttava itse kapustan varteen.

Kaupassa

Syksyisiä lauantai-iltoja on ihana maustaa laittamalla ruokaa, ihan ajan kanssa. Vaativa Kokki - siis minä - suuntasi näin ollen M-Janneen. Täällä Tammisaaressahan on käytännössä kolme kauppaa: M-Janne, S-market ja K-supermarket. No onhan täällä sitten vielä Lidl ja K-market, ilman superia, mutta niitähän ei lasketa, eihän?

Eli siis kori käteen ja kauppaan sisälle! M-Janne on, anteeksi ikävä ilmaukseni, nuhjuisen näköinen ulkoa ja sisältä. Mutta sen ei kannata antaa häiritä. Nimittäin päädyin jälleen pyörittelemään silmiäni hämmennyksestä, kun olin aikani hiihdellyt hyllyjen välissä. Ensin löysin hyllystä bresaolaa, siis ilmakuivattua härkää. Olin aivan wou, tämähän on harvinaisuusasteikolla ihan vitosen luokkaa.

Sitten siirryin juustohyllylle. Se, että kaupassa on juustohylly, jossa on muutakin kuin Olteramannia ja palloedamia, on jo ihme itsessään. Mutta M-Jannessa on Vilhoa. Kyllä, Vilhoa mouhijärveläiseltä juustomestarilta.

Uusi yllätys odotti jäätelöaltaalla. Tenholalaista (kylä täällä Tammisaaressa, Tenala toisella kotimaisella) maatilajäätelöä. Viidentoista (15) euron litrahinta vain jarrutti minua kaappaamasta pakettia koriini. Rajansa kaikella, ajattelin. Vaikka eihän tämä minun päätökseni kieltäytyä 15 euron jäätelöstä ole kovin looginen, sillä Ben & Jerry's maksaa varmasti samanverran.

Pata porisee jo! On hauskaa tulla yllätetyksi myönteisesti. Kiitos!

Umamia, umamia!

Umami on salaperäiseksikin väitetty viides perusmaku makean, suolaisen, karvaan ja happaman rinnalla.

Kun sattumoisin bongasin tuubin kööpenhaminalaisesta Magasin du Nord -tavaratalosta, päätin kokeilla, mistä on kyse.

En ole Suomessa Laura Santtinin kehittelemään tahnaan törmännyt. Kenties sitä myydään myös täällä, tosin ei varmasti ainakaan Tammisaaressa, vaikka paikallinen K-kauppa voikin yllättää. Siellä kun on esimerkiksi kokonainen hylly omistettu  vain jenkkituotteille.

Uskokoon ken tahtoo, mutta minusta tämä "ultimate flavour bomb" eli umami-tahna on juuri sitä mitä lupaa. Olen yltänyt  tavattoman maukkaisiin lopputuloksiin tahnan (tai sattuman) avulla.

Viime vuonna markkinoille tullutta umamia myy ainakin Selfridges & Co sekä edellä mainittu Magasin du Nord.
selfridges.com

Ihan fiiliksissä...

...syksystä!

Tatti-sienigrillipitsa syntyi uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden reseptillä.

glorianruokajaviini.fi

Punajuuri-sipuli tarte tatin -reseptin löysin uusimmasta Divaani-lehdestä. Näistä kahdesta tämä jälkimmäinen oli herkullisin ja helpoin tehdä.

divaanilehti.fi

Oodi omenalle

Kävin tutkailemassa viikonloppuna ruokatrendejä Kööpenhaminassa (no, totuuden nimessä tulihan siellä nyt muutakin tehtyä!). Mieleen jäi erityisesti kolme asiaa: juice, juice ja juice.

Oli mahtavaa katsella, miten Joe & The Juice -baarin kaverit puristivat kotimaisista omenista mehua. Täytyy myöntää, että olen aina enemmän tai vähemmän ylenkatsonut kotimaisia omenia. Ehkä lähinnä siksi, etten ole keksinyt, mitä järkevää niistä voisi tehdä. Mutta kuka voisi vastustaa tuorepuristettua omenamehua, johon on sekoitettu kuka ties vadelmaa ja hitunen inkivääriä? En ainakaan minä.

Nyt puutarhaan!

Joe & The Juice

Kalaa, kaappeja, kippoja ja kuppeja Vaasassa

Vietin Vaasassa yhden ohjelmantäyteisen, hauskan päivän. Isäntäpari oli keksinyt vieraalleen monen moista elämystä, kun kiersimme päivän mittaan kaupungin kulinaarisia ja sisustuksellisia helmiä.

Ensimmäinen pysähdys tehtiin Raippaluodon sillan kupeessa kalasavustamolla. Kyllä -tuoretta ja hyvää oli! Paluumatkalla puhuimme, miten arjessa tuppaa unohtumaan, että kalaa pitäisi syödä joka viikko. Sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa, kun kerran merenrannalla asutaan. Jostain syystä ainakin itse syön liian harvoin kalaa.

Raippaluodosta tullessamme käännyimme ennen Vaasaa Jungsundiin, jossa meitä odotti täydellisen hurmaava pihapiiri: Quriosa Interiörin pihapuoti.

Oih, niinhän siinä kävi, että auton takaboksia piti alkaa mittailla mielessä, sillä yhden kaapin kohdalla koin rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt tämä punainen kaappi odottaa jo pääsyä uuteen kotiin punaisesta maalista riisuttuna. Silmäiltyäni kaapin kuntoa päätin maalata sen uudestaan. Tästä rapsutus-maalausurakasta enemmän toisella kertaa.

Quriosa toimii sekä netissä että pari kertaa viikossa pihapuodissa. Aika harvoin mikään enää sykähdyttää, mutta tämä pihapuoti, sateesta huolimatta, sykähdytti.

Paikka on aivan ihana! Uusi ja vanha tavara, jota puodissa oli sulassa sovussa, houkuttaa monen sisustussuuntauksen ihmisiä. Suosittelen lämpimästi varsinkin poikkeamista Jungsundin myymälään. Sinne kannattaa lähteä vaikka vähän kauempaakin.

Vaasan kauppahallissa sijaitseva bistro, A.W. Stenfors on kuuluisa klubileivistään. Lounaspaikaksi se valikoitui itseoikeutetusti. Kana-vuohenjuustoleivän viimeisteli persiljaöljy.

Kun klubileipä oli nautittu, siirryimme vain muutaman metrin päähän Konditori Wasaan, jossa lounas viimeisteltiin kahvilla ja baagelsilla. Kätevää!

Tammisaaressakin ollaan hyvän ruuan äärellä ensi viikonloppuna, 13. elokuuta, jolloin luomutila Mörby viettää 20-vuotispäiväänsä. Päivän ohjelma löytyy heidän nettisivuiltaan, kun painaa kohtaa "joulumarkkinat". Kyllä, nimenomaan joulumarkkinat!

morby.fi
quriosa.fi
vaasankauppahalli.fi
stenfors.fi
wasakonditori.fi

Kesäkivaa

Hellepäivän puuhaa: ensin herkutellaan kahvihetken kuningattarella ja sitten sulatellaan vaahtokarkkeja leikkien kymmenen tikkua laudalla. Molemmat uppoavat todistetusti niin lapsiin kuin aikuisiin.

Kahvihetken kuningatar (ainakin kuudelle aikuiselle ja muutamalle lapselle)

1 l mansikkajäätelöä
Vadelmia
Paketti valmista murotaikinaa pakastealtaasta
1 dl kermavaahtoa
Suklaata maun mukaan (kokeile esim. minttusuklaata)
Vaahtokarkkeja

Pyörittele pikkuruisia taikinapalloja, ja paista ne kevyesti uunissa. Ei haittaa, jos taikina jää hieman raa'aksi. Pilko jäätelö ja vatkaa kerma. Pilko suklaasta sattumia. Aseta puolet keksipalloista tarjoiluastian pohjalle, heittele joukkoon suklaata ja vadelmia sekä päälle osa kermavaahdosta. Laita uusi kerros keksipalloja, joiden päälle asettele jäätelökuutiot ja loput vadelmista. Kruunaa keko kermavaahdolla, johon upotetaan pystyyn vaahtokarkkeja. Nautitaan sitä nopeammin mitä enemmän lämpömittarissa on asteita.

Kymmenen tikkua laudalla

Pelistä lienee useampi versio, mutta näin me saimme sykkeen korkealle ja hikikarpalot otsalle.

Tarvikkeet: Lauta, klapi ja 10 tikkua.

Leikin aluksi valitaan yksi etsijäksi ja yksi polkaisemaan laudalle asetetut tikut ilmaan. Kun etsijä kerää tikkuja maasta laudalle, muut juoksevat piiloon. Kun tikut on saatu laudalle riviin, etsijä huutaa "kymmenen tikkua laudalla!" ja lähtee etsimään muita pelaajia. Kun etsijä näkee jonkun, hän palaa laudalle ja huutaa esimerkiksi "Marin tikku!". Jos Mari onnistuu juoksemaan laudalle ensin etsijää ja polkaisemaan tikut ilmaan, Mari pelastuu. Jos Mari joutuu jäämään laudalle, hänet voi pelastaa siten, että juoksee ensin etsijää polkaisemaan tikut ilmaan.

Aikuisten kesken leikkiessä voi helposti käydä niin, että kunto ja into loppuvat ennen kuin etsijä onnistuu kokoamaan kaikki laudalle. Nimittäin joukosta löytyy yleensä aina joku, joka on varannut jalkaansa kunnon lenkkikengät, on treenannut maratonille ja piileksii ovelassa paikassa pelastamassa laudan vankeja sillä seurauksella, että pelaajat syöksähtelevät laudan ja pusikkojen välillä hikikarpalot otsalla helmeillen.

Brittiruokaa

Kyllä ne osaavat siellä saarivaltiossa. Oli aika, jolloin hyvä ruoka ja Iso-Britannia eivät sopineet samaan lauseeseen. No, aika kauan ovat jo mahtuneet. Ja siitä sain monta todistetta viime viikolla.

Todiste yksi. Leon, pikaruokaravintola, jonka toimintaa ohjaavat vahvasti yritysvastuun periaatteet. leonrestaurants.co.uk

 

 

Todiste kaksi. The Whole Foods Market, elintarvikkeiden superlatiivikauppa. Voi kunpa minunkin lähikaupassa olisi vastaavat valikoimat.

thewholefoodsmarket.com

Todiste kolme. Da Mario, Covent Gardenin italialaisravintola. Ravintola on sen verran syrjässä, ettei ole kovin suurta vaaraa, että naapuripöydässä pastaa haarukoi toinen turisti. Sen sijaan on todennäköistä, että ravintolassa pääsee nauttimaan tweed-takeista ynnä muista yltiöbrittiläisistä vetimistä. damario.com

Hidasta elämää

Aika-ajoin väläytelty hanke, että Tammisaaresta (tai Raaseporista, jos tarkkoja ollaan) sukeutuisi cittaslow-kaupunki on totista totta juuri nyt. Ainakin siis tammi-helmikuussa, jolloin tuntuu siltä, ettei kaupunki tarjoa oikein mitään virikettä tai keskustelun aihetta. Paitsi ehkä keskustan moporalli, mutta se onkin jo toinen tarina se. Sitä paitsi, tämä debatti ei edes sovi kovin hyvin mahdollisen cittaslow-kandidaatin tavoitemielikuvaan.


Slow food sen sijaan sopii, ja seutu oli hienosti esillä viikon takaisilla Matkamessuilla. Lue lisää Maikkarin jutusta Alkaako täältä Suomen Slow food vallankumous?

Polentaa jo vuodesta 2007

Mistä huomaa parhaiten vuosien vierimisen? Yhä syvemmistä kasvojen juonteista, kenties? Ei sentään. Itse havahduin vuoteen 2011 katsomalla keittiön kaappeja sillä silmällä.

Hui! Miten tämän polenta-paketin parasta ennen -päivä on ollut kesäkuussa 2007? Juurihan tämän ostin. Lähes eilen. Tai ellen nyt ihan eilen, niin korkeintaan muutama kuukausi takaperin. Ei ole hellalla hetkeen polenta poreillut, ei.

Freezing cold on Oak Island

2:lle
Pullo Peders Aplagårdin uutuutta Mousserande Äpple Lingon limonadia
Vaniljatanko
1 rkl muscavadosokeria
5 cl Absolut Vodkaa

Kiehauta limonadi ja halkaistu vaniljatanko. Raaputa tangosta siemeniä juoman sekaan. Lisää muscavado. Jätä jäähtymään hetkeksi, niin juoma saa ihanan vaniljan maun. Lisää alkoholi ja kuumenna nopeasti uudestaan. Älä keitä. Kuvan lasit Timo Sarpanevan Kalinka.
aplagården.net

Vinkit Tammisaaren vanhanajan joulumarkkinoille

Kaupunki on saanut paksun lumipeitteen, joten ensi viikonloppuna (11.12.-12.12.2010) Tammisaaren vanhanajan joulumarkkinoilla nautitaan takuulla jouluisesta tunnelmasta.

Olen vieraillut joulumarkkinoilla tavallisen kaupunkilaisen roolissa useampana vuonna, ja tässä vinkkini täydelliseen visiittiin joulumarkkinoilla:

Saavu markkinoille hyvissä ajoin. Tammisaaressa eletään eri rytmissä kuin esimerkiksi Helsingissä. Täällä on tapana lähteä kaupungille aikaisin, jopa jo kymmeneltä, ja vilkkainta on puolenpäivän tietämillä. Jos haluat erityistunnelmoida pimeässä, jolloin markkinakojut ovat toki kauniisti valaistuja, on syytä tulla lauantaina. Nimittäin jos odottaa sunnuntai-iltapäivän pimeää, saa todistaa, miten markkinakojuja puretaan.

Jos tulet autolla Tammisaareen Karjaan suunnalta, käänny kaupunkiin vasta toisesta liittymästä. Aja siis Dragsvikin varuskunnan ohi ja käänny vasta Sea Front -hotellin risteyksestä. Näin päädyt luontevasti kaupunginosaan, josta löydät parkkipaikan helpoiten.

Pikkupurtavan maistuessa tai pakkasen nipistellessä sormia suuntana on tietysti kahvila. Ykkösvalinta on torin vierustan Carl De Mumma, joka tarjoilee oman kokemukseni mukaan kaupungin parasta baakkelsia. Ongelma on vain se, että paikka on pieni, ja pullistelee kansaa jo normilauantaina.

Siksi on hyvä olla myös varasuunnitelma. Wi-box-kahvila löytyy kävelykatua halkovalta Pitkäkadulta, isohko Matilda-kahvila taasen K-kauppa Matildasta ja Cafe Gamla Stan tietysti Vanhasta kaupungista. Gamla Stan -kahvilaan päätyy, kun lähtee kulkemaan torilta Pentikin ja apteekin välistä katua kohti kirkkoa ja kääntyy vasemmalle, kun eteen osuu kahvilaa mainostava katukyltti.

Ehdottomasti poikkeamisen arvoinen paikka on myös Cafe Ada, sekin kävelymatkan päässä torilta. Vierasvenesatamaa vastapäätä, kivenheiton päässä Kaupunginhotellista sijaitseva Ada on myös mainio lounas- tai illallispaikka.

Näin pieneksi paikaksi Tammisaari tarjoaa yllättävän paljon sisustuskauppoja. Poikkea ainakin seuraavissa liikkeissä: Popana, Pentik ja Kompaniet (torilla) ja Nyter ja Ida & Boo (kävelykadulla). Muotifriikin poikkeamispaikka on kävelykadun Bimbo ja herkkusuun Socolata, sekin kävelykadulla.

Mitä ilman Tammisaaresta ei voi lähteä kotimatkalle? Lyhyesti, mukaan otetaan ainakin muistot kävelylenkistä Vanhan kaupungin hiljaisilla kaduilla ja Backersin mallaslimppu, joka on joulupöydän leipäkunkku.

Löydät lisää juttuja Tammisaaresta joulun aikaan tunnisteella "joulu".

Joulun tunnelmanluojat

Mikäs tässä virittäytyessä jouluun, uusi kynttelikkö ja kaikki. Tai uusi ja uusi, paremminkin ensimmäinen ja ainokainen. Nimittäin aikaisemmin minun ikkunallani ei ole kynttelikköä nähty. Siihen on ollut yksinkertainen syy: en ole löytänyt mieleistäni. En, ennen kuin nyt.

Torin laidalla sijaitseva sisustusfriikin unelmakauppa Popana villitsi minut joulukoristeillaan. Nyt on annettava täysi kymppi torin laitaan, niin paljon Popanassa oli kaikkea huikean suloista ja tyylikästä joulukotiin. Siellä oli myös tämä kynttelikkö, jonka kelpuutin kotiini, sekä miniatyyripuuhepat joulukuuseen ripustettavaksi.

Glögin kanssa kotiseudun suosiminen ei sitten onnistunutkaan. Kuka ties joulumarkkinoilla onnistun löytämään paikallista glögiä, mutta sitä ennen täällä hörpitään porvoolaista. Wanhan Porvoon jouluglögi, jota ilokseni paikallinen S-market myy, on kyllä tavattoman hyvää ja täyteläistä. 
popana.fi
wanhanporvoonfabriikki.fi

Tammisaarelaiskeittiön tervehdys

Backersin mallasleipää
Smetanaa
Sipulia
Mätiä
Voita paistamiseen

Leikkaa mahdollisimman ohuita leipäsiivuja, ja jaa jokainen siivu kolmeen osaan. Paista pannulla leipäsiivuja kevyesti molemmilta puolilta ja anna jäähtyä talouspaperin päällä.

Laita leipäsipsit, smetana, hienoksi silputtu sipuli ja mäti tarjouluastioihin. Leipäsipsit mädin kera toimivat mainioina ruokahalun herättäjinä!
Backers.fi
Tutustu paikallisiin tuotteisiin ja tuottajiin täällä.

Lounaalla Tallinnassa

Tänään Tammisaaressa, eilen Tallinnassa.

Piipahdin Suomenlahden toisella puolella ja lounastin ravintola Ribessä. Kokemus oli juuri niin vaikuttava kuin saattoi odottaa. Ribe on jo pariin otteeseen rankattu Tallinnan toiseksi parhaimmaksi ravintolaksi.

Intohimo, jolla paikan ravintoloitsijat suhtautuvat työhönsä, todella välittyi: ruoka, palvelu ja miljöö hipoivat täydellisyyttä.

Ribe ja muutama muu maineikas virolaisravintola saapuu Helsinkiin 6.-9.10., jolloin ravintola Lasipalatsin ja Eat & Joy Maatilatorin kanssa yhteisessä tapahtumassa pääosaan pääsevät silakat.
ribe.ee

Täydellisen lauantain elementit

Aina ei tarvitse mennä Skannoon asti

Pistetäänkö paketti pusuja ja metri lakua? Tammisaaressa on perinteiset syysmarkkinat, joka on Tapahtuma isolla teellä. Nyt ei ole olla köyhiä, ei kipeitä, vaan avataan kukkaroa auliisti ja tavataan tuttuja.

Tässä tiivistettynä, mitä joka syyskuu tapahtuu Tammisaaressa kahden päivän ajan.

Ja siellähän minäkin pyörähdin. Jostakin kohtaa seitsemännen pölypussikauppiaan ja kahdeksannen suklaapusulaatikon välistä löysin Peders Aplagårdin kojun ja maistelin tämän Suomen eteläisimmän omenatilan mehua. Kökarissa on tainnut olla todella suotuisat kelit viime kesänä, niin hyvää heidän omenasiiderinsä oli.

Mielenkiintoisinta ja yllättävintä antia tarjoili kuitenkin suomalais-virolainen EcoFurn. Innovatiivinen ekotuoli yllätti minut täydellisesti - kuinka puutuoli voi olla näin mukava istua! Ja kuinka mukavaa, että näin makeat tuolit ovat esittelyssä sekatavaramarkkinoilla! 

Vastaus tuolin mukavuuteen on hamppuköydellä sidotut puuosat, jotka asettuvat kunkin istujan mukaisesti. Mukavuuden lisäksi minua puhutteli design. Tämä tuoli olisi täydellinen vaikkapa terassille.
Markkinat 23.-24.9. uimahallia vastapäätä olevalla kentällä Fleminginkadulla.
Pedersaplagården.net, Ecofurn.fi