Pöytä on katettu

Pöytä on katettu juhlaan tänä iltana, sillä elokuun viimeisenä lauantaina vietetään muinaistulien yötä. Illan tullen rannikolla sytytetään tulia, juhlistetaan kaunista kesää sekä toivotetaan tervetulleeksi syksy.

Tammisaarelainen muinaistulien yö on melkoisen paljon hillitympi versio Vaasan seudun huvilakauden päättäjäisistä, johon kuuluu oleellisena osana ilotulitusraketit. Molempia, niin huvilauden päättäjäisiä kuin muinaistulien yötä, kuitenkin yhdistää hyvä ruoka ja seura sekä tietysti tärkeänä osana meri.

Jos kattausideat ovat vielä hakusessa, toimikoot oheinen kuva inspiraationa. Näin upea juhlapaikka sattui silmiini aikaisemmin kesällä Fiskarsissa.

Syksy on saapunut Tammisaareen

Elokuun loppu hiljentää väistämättä tämän pienen rannikkokaupungin, niin myös tänä vuonna. Kesän hilpeys vaihtuu haikeuteen. Kun matkailijat palaavat kotiinsa,  paikalliset kääriytyvät vilttiin ja nauttivat lasillisen ikimuistoisen lämpimälle kesälle.

Mereltä puhaltavaa tuulta maustaa syksyn viileys, mutta lohduttavaa kyllä - myös lupaus uudesta kesästä.

Liitua ja mustikkaa

Oikeasti olin hakemassa mustikoita, tehdään se heti selväksi. Mutta kun näin, miten monella torimyyjällä oli edessään kokoelma purkkia ja purnukkaa ynnä muuta vanhaa tavaraa, harhauduin heti kauemmas mustikkalaarista.

Nyt on kyllä tammisaarelaisvinttejä tyhjennetty urakalla, ajattelin penkoessani pahvilaatikoita. Tänään voi tehdä vaikka löytöjä!

En tiennyt tarvitsevani vanhaa liitutaulua ennen kuin kaivoin sen pahvilaatikon pohjalta esiin. Tämähän on aivan ainutlaatuinen, ja puristin sitä yhä tiukemmin käsissäni. Näin taulu vaihtoi omistajaa neljän euron hintaan.

Tammisaaren Raatihuoneen torilla on toripäivät keskiviikkoisin ja lauantaisin. Myynti hiljenee heti yhden jälkeen iltapäivällä, joten liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Parasta tunnelmaa tori tarjoilee kesälomakauden ulkopuolella lauantaiaamupäivisin, jolloin myös  myyjiä on eniten.

Tää on niin Tammisaari kesällä - osa 5

Kohtaus pankkiautomaatilla. Keski-ikäinen turistinainen nostaisi rahaa, mutta automaatti kenkkuilee. Seuraavana vuoroaan odottaa keski-ikäinen mies.

"Osaatko neuvoa, kun tämä kone...?", nainen kääntyy miehen puoleen.

Mies on kuin häntä ei puhuteltaisi. Ehkei hän kuullut, nainen luultavasti tuumii ja jatkaa: "Olisiko sinulla lainata kynää?"

Mies pudistaa tomerasti päätään, muttei vahingossakaan virko mitään. Kun automaatti on sylkäissyt nipun seteleitä miehelle, hän häviää kulman taakse puhuen ruotsia.

Koulussa tankattu "får jag låna din penna?" eli "voinko lainata kynääsi?" -lause osoitti konkreettisella tavalla tärkeytensä, hymyilen jonossa.

Harmi, jos meidän suomalaisten ensimmäisen ja toisen kotimaisen kielen taito rajoittuu yhteen lauseeseen. Se kun tekee meistä ihmisistä kuuroja ja mykkiä.

Kesää kaivaten

Strombolin kylä tuli näkyviin seuraavan niemekkeen takaa. Tulivuoren keila oli kallistunut kylästä poispäin. Mustan ja karun rannan yläpuolella laava oli jähmettynyt loiviksi rinteiksi ja vuosisadat olivat peittäneet maan aluskasvillisuudella ja bamburykelmillä.  

Hedelmälliseen vulkaaniseen maaperään oli istutettu puutarhoja. Niissä viihtyivät vihannekset, kukat, viikunapuut, viinirypäleet, köynnöskasvit, kurjenpolvet, mutta sata metriä ylempänä kasvillisuus lakkasi kuin veitsellä leikattuna.





Alemmille rinteille kyläläiset olivat rakentaneet valkoiset talonsa vieri viereen ja kapeat kujat johtivat aukiolle, jota hallitsi valkoinen kirkko.

 Mutta Strombolin keila hallitsi kaikkea tätä. Yöllä se piirtyi tummana kirkasta tähtitaivasta vasten. Ja yhtenään sen syvyyksistä kuului vaimeita jymähdyksiä.

(Bergman & Burgess: Ingrid Bergman muistelmat)




Ingrid Bergman vietti yhdessä Roberto Rossellinin kanssa neljä kuukautta Strombolin saarella vuonna 1949 kuvaamassa elokuvaa "Stromboli".

Hento herkku

Kesäkurpitsamaa kukkii niin, että voin valmistaa ricottajuustolla ja mintulla täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Mutta luonto naruttaa minua.

Se, mikä vielä päivällä oli kesäkurpitsamaan komein kukka, on päivän kääntyessä mailleen enää vain varjo. Puuhaan olisi pitänyt ryhtyä auringon paistaessa korkealta, järkeilen.

Täytettäväksi sopivat kukat ovat kuulemma hedekukkia, mutta minun ei auta valita, vaan poimin kaikki kokonsa puolesta sopivat kukat.

Silppuan ricotan sekaan ruukullisen minttua ja maustan täytteen suolalla ja pippurilla. Mukaan voi ripsottaa sitruunanmehua.

Täytän varovasti putsatut kukat ja kastan ne paksuhkoon frittitaikinaan. Sitten vain kuumaan öljyyn paistumaan, ja tämä hento herkku on valmis syötäväksi.

Mistä vinkkelistä?

Kristiinankaupunkilainen Vinkel on ollut jo vuosia ehdoton lempikahvilani. Itselleni se merkitsee mökkielämän lomassa eräänlaista sivistyksen keidasta, jossa voi nauttia kahvikupillisen, takuuherkullisen leivonnaisen ja selailla aikakauslehteä. Ja taustalla soi, mikäs muukaan kuin Bo Kaspers Orkester. Kuinka sopivaa!

Täydellinen kahvihetki noudattaa tarkasti tiettyä kaavaa. Ensin on virittäydyttävä tunnelmaan tutustumalla kahvilan yhteydessä olevan sisustusmyymälän tarjontaan. Vinkel tarjoaa pääosin kivaa pientä keittiöön, mutta myös lastenhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, puutarhaa unohtamatta.

Kun maalaiselämän pöhöttämä pää surraa taas sisustusideoita, on hyvä hetki siirtyä kahvin ja aikakauslehden ääreen sulattelemaan ideoita. Kotoisat leivonnaiset ansaitsevat kymppiplussan: vinkkeliläiset todella tietävät, mitä suussa sulava tarkoittaa.

Kahvihetki päättyy tietysti sisustusmyymälässä. Nyt vain pullanmurut pois poskilta ja pikkuostoksille... vinkel.fi

Vierailla vesillä

Joskus sitä ei voi olla tuumaamatta, että Tammisaari on matkailun vinkkelistä katsottuna mutainen helmi, joka kaipaisi kipeästi kiillotusta. Toki tämä pikkuruinen merenrantakaupunki on viehättävä nykyiselläänkin, mutta potentiaalia kaupungissa kyllä olisi vaikka Suomen Cape Codiksi.

Nähdäkseen paremmin lähelle täytyy joskus mennä hieman kauemmaksi -ajatus mielessäni poikkesin Raumalla.

Kieltämättä olin vaikuttunut Rauman vanhan kaupungin vireydestä, jota se tarjosi satunnaiselle matkailijalle, ja no, ennen kaikkea ihastelin paria sisustuskauppaa. Rauman torin kulmalla kiihdytin askeleeni Kodinonni-liikkeeseen (kuvissa yllä ja keskellä) ja olin hetken aivan wou ja kateudesta vihreä raumalaisille. Kodinonni viehättää ainakin niitä, jotka terästäytyvät kuullessaan sanat perinteinen ja moderni skandinaavinen tyyli.

Kävin jälkiruoaksi myös toisessa sisustustalossa. Hannas oli upea ulkoapäin, mutta tarjonta jätti minut aavistuksen kylmäksi. Tyhjin käsin sieltä(kään) ei tosin tarvinnut lähteä.

kodinonni.net

hannas.fi

Sadonkorjuussa

Yrttimaa, se on saatava. Näin päätin, kun ihailin ystäväni yrttiviljelmää ja kuuntelin, kuinka helposti se oli syntynyt. Sen verran minultakin multapeukaloa löytyy, että tiedän olevani haaveeni kanssa auttamatta myöhässä tältä kesältä. Mutta, mutta, sitten ensi kesänä, ehdottomasti. Toimikoot tämä kuva innoituksena, kun keväällä on aika käydä toimeen.

Puutarha ja elokuu on mainio yhdistelmä, täytyy sanoa. Muutama päivä myöhemmin toivuttuani pahimmasta yrttimaakuumeesta, kohtasin tämän näkymän. Varsinainen kiinnostukseni kohde ei ollut kuitenkaan korkealla puussa, vaan visusti maassa.

Nimittäin olin kiinnostunut näkemään, josko kesäkurpitsamaa kukkisi siinä määrin, että voisi tehdä täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Ricotalla ja mintulla täytetyt kesäkurpitsankukat kastetaan frittitaikinaan ja paistetaan upporasvassa. Lopputulos on - kertakaikkisen viehkeä. Tämän herkun ystäviä on tavattu Tammisaaren lisäksi Italiassa.

Tää on niin Tammisaari kesällä -osa 4

Elokuun ensimmäinen päivä. Epäilys herää, vieläkö on kesää jäljellä. Nopea kierros keskeisillä paikoilla vahvistaa, kesä jatkuu Tammisaaressa. Kesän merkkejä näkyy siellä täällä: vierasvenesatamassa on vielä vieraita, jäätelökioski on yhä auki, torilla on parkissa avoauto, kadulla käyskentelee pariskuntia käsikädessä. Huh!

Hey Mambo! Mambo Italiano!

Juuri ennen kuin kesä kääntyy elokuulle joukko ystäviä kokoontuu yhteen. Kesätalo on puettu parhaimpiinsa; tuolin selkämyksiä koristavat lehti ja puutarhasta noukittu pieni omena. Puutarhassa ei juurikaan ole enää luonnonkukkia, siksi omenat ja lehdet saavat antaa ilmettä myös tyhjille mehupulloille, jotka on sijoitettu riviin pöytiin.

Puutarhateema näkyy Sandersonin ja Designer's Guildin (kuvassa) pöytäliinoissa, joiden helmojen pysymisen alhaalla varmistavat itse tehdyt kivipainot.

Kivien ympärille on pyöritetty ohutta, taipuisaa rautalankaa, joka on viimeistelty helmillä. Painot osoittautuvat tuikitarpeellisiksi puuskittaiseksi yltyvässä tuulessa.

Illan ohjelmassa on luvassa menneiden vuosikymmenten hittejä ja tietysti hyvää ruokaa.

Mambo Italiano soitettuna vanhalta levyltä lähes yhtä vanhalla levysoittimella nostaa tunnelmaa pimenevässä illassa.

Illan aikana nautitaan esimerkiksi Marlow & Sons -ravintolan porkkanasalaattia, jossa porkkanoille seuraa tekevät punakaali ja paahdetut mantelit. Grillissä kohtaavat bratwurstit, juustonakit ja ryynimakkarat.

Aterian päättää vadelma-ricottapiirakka sekä mustikkamuru vaniljakastikkeella.  Näistä jälkimmäinen osoittautuu kaikista herkullisimmaksi. Mustikka ja taikinamuruset ovat lyömätön yhdistelmä, ja niin on tälläkin kertaa.

Illan pimentyessä kesätalon muurille sytytetään vanhoihin kurkkupurkkeihin kynttilät. Omenapuissa tuikkii joukko pikkulyhtyjä.

A girl went back to Napoli, because she missed the scenery, the native dances and the charming songs... (Mambo Italiano)

Juhlavalmisteluja

Huomenna on luvassa kesäjuhlat puutarhassa. Illan hämärtyessä sytytämme omenapuissa roikkuvat tuikut. Lasipurnukat ovat saaneet ympärilleen rautalankakoristeet.






Kesätalon tuolit on puettu juhla-asuun. Isoäidin vanhat lakanat saavat uuden roolin tuolin päällisinä. Tuolinjalkojen ympärille on kieputettu juuttinarua. Juuri ennen juhlaa tuoleihin kiinnitetään vielä kukkia ja lehtiä puutarhasta.





Tarjoiltavien valmistaminen on aloitettu hyvissä ajoin. Kesäkurpitsat kukoistavat kasvimaalla, siksi on luontevaa tuoda  tarjolle pöytään jokin kesäkurpitsaruoka, kuten kirvelikesäkurpitsat. Kesäkurpitsasiivut marinoituvat yön yli oliiviöljyssä ja valkoisessa balsamicossa, jota maustavat kirveli, valkosipuli sekä suola ja pippuri.

Tammisaari heinäkuun helteissä

Pieni on kaunista

Saisiko olla Café Adan Jääkellarin lohta saaristolaiskurkun seurassa? Minä sanoin kyllä muutama ilta takaperin.

Makujen kimara oli viettelevän hyvä: raikas ja hienostunut. Täydellistä!

Alkupalojen tarjoamaa makujen selkeyttä olisi kaivannut myös pääruuissa. Esimerkiksi paistetun häränsisäfileen kanssa lautasella oli sellainen joukko seuralaisia, että pääasia, hyvä liha, hukkui niihin.
ada.fi

Tää on niin Tammisaari kesällä - osa 3

Vroom! Vroom! Tööt! Tööt! Luontaisia ääniä kesäillassa lukuisissa kaupungeissa ympäri Suomen, niin Tammisaaressakin.

Kustaa Vaasan kadun ja Stallörenin puiston väliä kulkeva  loputon p*%#!-ralli hämmästyttää joka kesä kaupugissa vierailevia turisteja, ja jaksaa se hämmästyttää yhä itseäkin. Vaikuttaa siltä, että röyhkeät ylinopeudet kolmenkympin rajoitusalueella, tööttäily ja autoradion huudattaminen ovat saaneet hiljaisen hyväksynnän kaupungin taholta, sillä sama sirkus jatkuu vuodesta toiseen.

Muutama vinkki kaupunkiin saapuville lienee paikallaan. Jos yöuni on sinulle kallis, mieti, onko keskustan yöpymispaikka paras valinta. Pidä lapset lähelläsi: seuraavan kulman takaa voi jokin auto ponkaista vauhdilla, jossa aikaa reagoinnille ei jää. Ja viimeiseksi, jos meno tuntuu sinustakin villiltä, muista Raaseporin matkailua ystävällisellä yhteydenotolla.

Laituri-illallinen

Lauantai-illan päättää illallinen Södra Vikenin laiturilla, joka tarjoaa mielettömän miljöön ulkona syömiselle.

Hassua kyllä, paikka ei ole mikään  tammisaarelaisten vakiopiknikpaikka. Itse asiassa olisi hauskaa, jos laiturilla syömisestä sukeutuisi sosiaalinen happening, jossa paikalliset ja matkailijat kohtaisivat, ja kenties muutama paikallinen ravintolakin olisi mukana.

Tällä kertaa menu sisälsi Caesar-salaattia kanalla, joka oli maustettu Dijonsinapilla ja hunajalla. Laituri-illallisen viimeisteli mansikat, joille seuraa tekivät murretut kaurakeksit sekä sitruunarahka kevennettynä maustamattomalla jukurtilla. Salaatti tarjoiltiin vanhoilta englantilaisilta posliinilautasilta, ja mansikat Nanny Stillin Grapponia-maljoista.

Summer on Oak Island

Summer on Oak Island (3:lle)
1/3 kokonaista ananasta
2 dl appelsiinituoremehua
1 dl Pisang Ambon
jäitä

Laita tuoreet ananaksen palaset, tuoremehu, Pisang Ambon ja jäät tehosekoittimeen ja anna sekoittua. Tarjoile heti.

Aamukahvilla torilla

Voiko aamu aueta suloisemmin? Tammisaaren tori kello 7, ilma jo väreilee kuumuudesta, Café Carl De Mumma on juuri avannut ovensa ja sisältä leijailee uunituoreiden leivonnaisten tuoksu. Ottaisiko ensin toastin ja sitten finaaliksi korvapuustin? Pulla on aivan tulikuuma, niin tuore se on.
cafecarldemumma.fi

Rauniolinnan neito

Raaseporin linnanrauniot päästävät ainakin kouluikäisen mielikuvituksen valloilleen. Linnan arvellaan rakennetun Snappertunan kylään 1300-luvulla. Linnan tehtävä liittynee kaupankäyntiin: Raaseporin linna puolusti Tallinnaa, silloista Rääveliä.

Äkkiseltään ajatus tuntuu maallikosta hassulta, eihän Raasepori ja Tallinna ole ihan vierekkäin. GoogleMaps kääntää kuitenkin ajatukset. Sen mukaan Raaseporista tulee matkaa Tallinnaan vain reilu 90 kilometriä.

Tänä kesänä Raaseporin linnanraunioiden vieressä seikkailee Robin Hood ja Marion-neiti, kun Raaseporin kesäteatteri esittää tarinan tästä kuuluisasta hyväntekijästä. Esitys on ruotsinkielinen, ja viimeinen esitys on 1. elokuuta.

Katso, miltä rauniot näyttävät ilmasta katsottuna raaseborg.org
Lue lisää ruotsiksi kesäteatterista tästä

Pulahdus mereen

Myös Ramsholmenilla pääsee uimaan. Varaa oma paikka viltillesi kalliolta tai jää muiden seuraan hiekalle, maisemat ovat yhtä idylliset. Mukava hiekkapohja on itsestäänselvyys.

Ramsholmenin uimarannalle löydät, kun valkoisen puusillan jälkeen kävelet eteenpäin kohti keltaista tanssipaviljonkia. Kun aukio jää taakse ja tie alkaa kaartaa vasemmalle, jatka vain suoraan eteenpäin kohti rantaa. Auto on pitänyt parkkeerata noin kilometri aikaisemmin.

Varjossa Ramsholmenilla

Huumaava lämpö saa hakeutumaan varjoon. Ramsholmen, ainutlaatuinen lehtoalue kivenheiton päässä Vanhasta kaupungista, tarjoaa hetken ihanaa viileyttä. Aurinko pääsee pilkistelemään vain sieltä täältä tiheän puuston läpi.

Vaikkei luonnossa liikkuminen tavallisesti kiehtoisikaan, Ramsholmen on vierailun väärtti: alueella oleva kasvisto ja jalot lehtipuut tekevät siitä hyvin erityisen.

Ramsholmenilla liikutaan joko jalkaisin tai pyörällä. Auton voi jättää Snäcksundintien parkkipaikalle.
Lue lisää Ramsholmenista ja muista alueen merensuojelualueista ymparisto.fi

Padvaan uimaan?

Helle ajaa kesäihmisen rannalle, näemmä. Moni on viime päivinä pallotellut parasta rantaa, mukaan lukien Padva. Itse en ole vielä tänä kesänä kyseiselle rannalle ehtinyt, joten en osaa sanoa sen nykykunnosta mitään. Jos kuitenkin valinta kohdistuu Padvan uimarantaan, ei muuta kuin navigaattoriin osoitteeksi Padvantie 712. Sieltä se löytyy. Matka Padvaan vielä Salon tieltäkin on pitkä ja paikoin mutkainen, mutta reitti on kyllä kaunis. Lue vinkkejä, miten matka taittuu jutusta Satumainen Bromarv (10. kesäkuuta).

Muutama päivä takaperin vierailin Lappohjan uimarannalla, josta voit lukea lisää Hiekkalinnaa rakentamassa (7. heinäkuuta). Ranta oli priimakunnossa.

Jos jostain syystä rannalle on päästävä mahdollisimman helposti, kannattaa koukata pois Hangon tieltä jo Tammisaaren kohdalla ja heittää rantapyyhe maahan keskustan Stallörenin rannalla. Siellä pääsee veteen niin hiekalta, laiturilta kuin vesiliukumäestä. Jos uimisen ja auringonoton väliin kaipaa jotain aktiviteettiä, voi pelata kierroksen minigolfia, ja läheiset ravintolat ja kioskit pitävät nälän loitolla. Lisää Tammisaaren keskustan rannoista jutussa Simmareissa (30. kesäkuuta).

Raaseporin uimarannat on listattu täällä raasepori.fi
Hangon uimarannat on listattu täällä hanko.fi
Tutustu tarkemmin Lappohjan uimarantaan ja löydä tarkat ajo-ohjeet uudenmaanvirkistysalueyhdistys

Länsirannikolla

Odottaminen kesti, mutta se oli sen arvoista. Lempikahvilani Vinkel Kristiinankaupungissa oli, jos mahdollista, vieläkin ihanampi, kuin mitä muistin. Tai sitten pitkä, talven mittainen ero antoi jälleennäkemiseen ekstraa.

Vinkkelistä ei koskaan lähdetä tyhjin käsin. Tällä kertaa ostin kesäisiä House Doctorin vohvelipyyhkeitä ja Nordalin pyykkinarun.

Ja kun vauhtiin olin päässyt, poikkesin myös Närpiössä Cosy Living -liikkeessä. Tyylikäs Bloomingsvillen kommer strax -kyltti halusi muuttaa kotiini.

Jos kesälomamatka Porista Vaasaan puuduttaa, suosittelen lämpimästi taukoa sekä Vinkelissä että Cosy Livingissä. Vinkel löytyy aivan Kristiinankaupungin keskustasta torin vierestä, ja maalaisromanttinen Cosy Living on samoin aivan Närpiön keskustassa.
vinkel.fi
cosyliving.fi
housedoctor.dk
bloomingsville.com
nordal.eu

Ostetaan ja myydään

Päätä huimasi, kun Salon torstaitorin lasidesignmeri avautui eteeni. Tarjolla oli laajasti juuri nyt itseäni erityisesti kiinnostavaa Riihimäen lasia.

Ostot jäivät nyt, ja tyydyin vain kyselemään hintapyyntöjä. Siiroisen korkeimmasta Kasperi-kynttilänjalasta pyydetiin 90 euroa, mikä vahvisti sen, että tein taannoin hyvät kaupat.

Pisti myös hymyilyttämään, kun bongasin parin tuttuja vanhoja sinivalkoisia peltipurkkeja. Sellaisen olisi saanut kahdellakympillä. Terveisiä vain sinne yhteen autotalliin, jossa näitä samoja purkkeja on kaksin kappalein.

Salon iltatori torstaisin 26.8. saakka.

Myös Tammisaaressa toreillaan torstaisin. Liekö helle karkottanut ison osan torikauppiaista, mutta vaikutti tämän viikon käyntikerran perusteella, että torstaitori oli kutistunut puoleen viime kesästä. Tori Stallörenin puistossa 7.8. asti.

Hiekkalinnaa rakentamassa

Reilu kilometri pehmeää hiekkarantaa. Tohtisiko sanoa, että hiekkaa silmänkantamattomiin? Kahlailtavaa matalikkoa lähes sata metriä, sitten matalikon reuna ja nopeasti syvempää. Tekeekö oikeutta, jos sanoisin, että tällaiset rannat ovat harvassa Suomessa? Aurinkoa aamun ensi tunneista aina iltaan asti. Lappohjan uimaranta on näkemisen arvoinen. Katso ajo-ohjeet täältä

Niin pehmeää kuin Lappohjan rannan santa onkin, on hieman hämmentävää paistatella päivää Koverharin terästehtaan varjossa. Varsinkin, kun tietää, millainen raudanpunainen huntu peittää ympäristöä tehtaan välittömässä läheisyydessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että punainen pilvi ei kanna rannalle asti. Hiekka on juuri niin valkoista, kuin Suomessa rohkenee odottaa.

Kahvitarjoilu kotipuutarhassa

Millainenkohan puutarha aidan taa kätkeytyy, sitä miettii usein, kun vaeltelee Vanhan kaupungin kujilla. Vanhan kaupungin kotikahvilat Café Gamla Stan ja Café Sillen tarjoavat hyvän mahdollisuuden päästä näkemään elämää aidan toisella puolen.

Viikko sitten avautuneen Café Sillenin puutarha on kuin pikkupala paratiisia: sijainti kirkon kupeessa on yksi Vanhan kaupungin upeimpia. Kaunis puutarha tuntuikin olevan ainakin ensivisiitin perusteella Sillenin vahvin puoli. sillenekenas.fi