Lounaalla Tallinnassa

Tänään Tammisaaressa, eilen Tallinnassa.

Piipahdin Suomenlahden toisella puolella ja lounastin ravintola Ribessä. Kokemus oli juuri niin vaikuttava kuin saattoi odottaa. Ribe on jo pariin otteeseen rankattu Tallinnan toiseksi parhaimmaksi ravintolaksi.

Intohimo, jolla paikan ravintoloitsijat suhtautuvat työhönsä, todella välittyi: ruoka, palvelu ja miljöö hipoivat täydellisyyttä.

Ribe ja muutama muu maineikas virolaisravintola saapuu Helsinkiin 6.-9.10., jolloin ravintola Lasipalatsin ja Eat & Joy Maatilatorin kanssa yhteisessä tapahtumassa pääosaan pääsevät silakat.
ribe.ee

Täydellisen lauantain elementit

Aina ei tarvitse mennä Skannoon asti

Pistetäänkö paketti pusuja ja metri lakua? Tammisaaressa on perinteiset syysmarkkinat, joka on Tapahtuma isolla teellä. Nyt ei ole olla köyhiä, ei kipeitä, vaan avataan kukkaroa auliisti ja tavataan tuttuja.

Tässä tiivistettynä, mitä joka syyskuu tapahtuu Tammisaaressa kahden päivän ajan.

Ja siellähän minäkin pyörähdin. Jostakin kohtaa seitsemännen pölypussikauppiaan ja kahdeksannen suklaapusulaatikon välistä löysin Peders Aplagårdin kojun ja maistelin tämän Suomen eteläisimmän omenatilan mehua. Kökarissa on tainnut olla todella suotuisat kelit viime kesänä, niin hyvää heidän omenasiiderinsä oli.

Mielenkiintoisinta ja yllättävintä antia tarjoili kuitenkin suomalais-virolainen EcoFurn. Innovatiivinen ekotuoli yllätti minut täydellisesti - kuinka puutuoli voi olla näin mukava istua! Ja kuinka mukavaa, että näin makeat tuolit ovat esittelyssä sekatavaramarkkinoilla! 

Vastaus tuolin mukavuuteen on hamppuköydellä sidotut puuosat, jotka asettuvat kunkin istujan mukaisesti. Mukavuuden lisäksi minua puhutteli design. Tämä tuoli olisi täydellinen vaikkapa terassille.
Markkinat 23.-24.9. uimahallia vastapäätä olevalla kentällä Fleminginkadulla.
Pedersaplagården.net, Ecofurn.fi

Ruuhkaa ricotta-hyllyllä

Hyvähän siellä on naureskella -Stockmannin kellon alla tai sen ison P-kirjaimen vihreässä kajossa. Mutta täällä elo on... no, toisenlaista. Haasteellisempaa.

Kun mielii jotain muuta kuin karjalanpaistia tai kanankoipia, saa varautua taisteluun. Varsinaiseen liemeen päätyy, jos erehtyy selailemaan keittokirjoja. Tarvittavia raaka-aineita kun ei lähikaupoista välttämättä löydy. Siinä sitten saa ihmetellä, kun kaiken muun onnistuu haalimaan kokoon, mutta se kaikista tärkein, kuten ricotta, jää saamatta.

Joku jo varmasti sanoo, täysin turhaa ininää. Ehkä, mutta minä olen ajanut Tammisaaresta aina Kirkkonummelle asti vain yhden ricottapurkin takia. Kuulkaa, se tekee yli kuusikymmentä kilometriä suuntaansa ricotan perässä. Että ajakaa perässä.

Kesällä paikalliset kaupat pistävät parastaan kesäasukkaita miellyttääkseen, ja hyllyt pullistelevat mitä eksoottisimpia herkkuja. Muutama kuukausi tästä eteenpäin, niin arrivederci ricotta!

"Ei, meillä ei ole valikoimissa ricottaa, mutta meillä on mascarpone-juustoa!", sain vastaukseksi viime talvena kauppareissulla. Hienoa, mutta sillä kertaa en tehnyt mascarponella mitään.

Täällä kokee käytännön tasolla, mitä tarjonta vastaa kysyntään tarkoittaa. Ellen osta tänään hyllyssä nököttävää juustopurkkia, huomenna sitä ei enää ole eikä tule. Niin minä kannan velvollisuudentunnossani  kotiin ruokatarvikkeita, joita saatan joskus, mielellään ennen parasta ennen -päiväystä, tarvita.

Järjetöntäkö? Päinvastoin. Nyt paikallinen kauppias luulee, että Tammisaaressa on ricottabuumi. Ehei, minä niitä hilloan. Ja toivottavasti pari muuta asiakasta.

Katse oikeaan!

Design-aistini ovat avoimena myös autonratissa, nyt se on todistettu.

Muutama ilta takaperin ajelin Pohjoista Rantakatua pitkin, kun ohittaessani Café Adan silmäkulmassani vilahti jotain kaunista. Floyd Paxtonin Zoom-valaisin on saapunut valaisemaan syksyn synkistämää Tammisaarta!

On se vain niin upea! Varsinkin syksyn voimakkaissa valon vaihteluissa. Tämä katseenvangitsija ilahduttaa joka kerta, kun kuljen ravintolan ohi, eikä syksykään ole enää niin synkeä. Kiitos Ada!

Floyd Paxtonin Zoom-valaisimen voi ostaa esimerkiksi Ambientedirectin kautta.

Luumupuu, kaksi askelta karhunvatukkapensaasta

Nämä ovat niin hyviä. Erityisen herkullisia ne ovat napsittuna suoraan puusta, mutta hyviä ne ovat myös vaikkapa kaurahiutale-pähkinäseoksen seurassa.

Luumuhyve
Luumut, joista on poistettu kivet, laitetaan uunin kestävään vuokaan. Luumujen päälle ripsotellaan sokeria kirpeyttä taittamaan. Luumut peitellään muruseoksella, joka syntyy näin: Noin 50 grammaan sulatettua margariinia sekoitetaan fariinisokeria, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita ja pähkinöitä oman maun mukaan. Lisäksi mukaan ripaus vaniljasokeria ja kanelia. Raaka-aineiden suhde on kohdallaan, kun tuloksena on isompia ja pienempiä murumöykkyjä. Puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa, ja luumuhyve on valmis kylpemään vaniljakastikkeessa.

Love, peace & harmony?

Minulle on käynnistynyt kamppis, ja minut aiotaan hurmata sillä.

Vaahteranlehtien väriloisto häikäisee, kurkiaurat täplittävät taivaan – ja Hanko & Raasepori aloittaa yhteismarkkinointikampanjan työnimeltään “The South Coast of Finland”. Olemme saaneet Uudenmaan liitolta avustusta kampanjallemme, jonka ensimmäisessä vaiheessa hurmaamme pääkaupunkiseudun nuoret aikuiset teemalla “Love, Peace & Harmony”. Kampanjalla myymme vaiheittain alueemme tunnelmallista syksyä, joulua ja kevättä. Kampanja käynnistyy komealla bannerimainonnalla Helsingin Sanomien verkkosivuilla keskiviikkona 8.9. (lähde: love, peace & harmony -kampanjan "tärkeä tiedote"-esite.)

Eihän siinä auttanut muu, kuin mennä ottamaan selvää kamppiksen nettisivuilta, mistä on kyse. Harmi, että olin saanut nenäni eteen ensimmäisenä Raaseporin kaupungin nettisivuilla olevan esitteen, sillä sanamuodot "olemme saaneet Uudenmaan liitolta avustusta..." ja "kampanja käynnistyy komealla bannerimainonnalla..." veti naamaa aavistuksen virneeseen. Ihanko tosiaan komea ja ootte sitten saaneet rahaaki? Olisivatkohan nämä detaljit olleet kiinnostavia vain sisäisessä kampanjan buustaamisessa?

No yhtä kaikki. Nyt taas avoimin mielin.

Testailin kampanjasivustolla mitä näkemistä ja kokemista esimerkiksi rauhaa ja rakkautta -teema tarjoaa ja kuuntelin, miltä kuulostavat kutsut verannalla. Ihan hauskaa, kyllä, ja sivuilla oli kiva visuaalinen ilme. Sitten tulee mutta. Koskettaako tällainen pikkukiva kampanja nuorta kaupunkilaista? Olisi tietysti hienoa, jos vastaus olisi kyllä, mutta itse ainakin vielä emmin. Mitä mieltä sinä olet? Käy tutustumassa kampanjasivustoon lovepeaceharmony.fi. Kampanjaesitteen voi käydä lukemassa raasepori.fi.

Yksi sunnuntaikahvila, kiitos!

Syksyiset sunnuntait ovat kuin luotuja kahvilassa istuskeluun. Kesäkauden päätös tietää kuitenkin hiljaista aikaa Tammisaaren ravintola- ja kahvilatarjontaan, ja valinnanvaihtoehdot ovat minimissä.

Niin kauan kuin terassilla tarkenee istuskella, on kahvihampaan kolottaessa suuntana Pohjoisen rantakadun Café Ada, joka onkin yksi suosikeistani. Mutta kun taivaalta alkaa vihmoa vettä, olen neuvoton. Ada on nimestään huolimatta enemmän ravintola kuin kahvila, enkä oikein koe luontevaksi lueskella lehteä ja hörppiä kahvia, kun viereisessä pöydässä joku nauttii hienoa sunnuntailounasta.

Ja tämä minun vakava kahvilanpuuteongelmani senkus pahenee talvella. Ainakin viime talvena helmikuun tietämissä Tammisaaren keskustassa ei ollut yhtään kahvilaa, joka olisi ollut auki sunnuntaina. Mitä haaskuuta olivatkaan ne hienot sunnuntai-iltapäivät, jolloin saattoi paistatella auringossa jäällä, muttei voinut sulattaa kohmeisiä sormiaan kahvikupilla ja kuumalla korvapuustilla!

Annan nyt vinkin jollekin, joka osaa leipoa korvapuusteja ja keittää kahvia (itse osaan vain jälkimmäisen). En ole ainoa, joka sunnuntaikävelyn jälkeen kaipaa kipeästi kahvilaa, johon poiketa. Talviseen Tammisaareen tarvitaan vaikkapa vain sellainen pop up -kahvila, joka palvelisi keskustassa rannan läheisyydessä. Reseptiin kuuluisivat tuore kahvi, tuore pulla ja iloinen, mutkaton meininki.
ada.fi

Pöytä on katettu

Pöytä on katettu juhlaan tänä iltana, sillä elokuun viimeisenä lauantaina vietetään muinaistulien yötä. Illan tullen rannikolla sytytetään tulia, juhlistetaan kaunista kesää sekä toivotetaan tervetulleeksi syksy.

Tammisaarelainen muinaistulien yö on melkoisen paljon hillitympi versio Vaasan seudun huvilakauden päättäjäisistä, johon kuuluu oleellisena osana ilotulitusraketit. Molempia, niin huvilauden päättäjäisiä kuin muinaistulien yötä, kuitenkin yhdistää hyvä ruoka ja seura sekä tietysti tärkeänä osana meri.

Jos kattausideat ovat vielä hakusessa, toimikoot oheinen kuva inspiraationa. Näin upea juhlapaikka sattui silmiini aikaisemmin kesällä Fiskarsissa.

Syksy on saapunut Tammisaareen

Elokuun loppu hiljentää väistämättä tämän pienen rannikkokaupungin, niin myös tänä vuonna. Kesän hilpeys vaihtuu haikeuteen. Kun matkailijat palaavat kotiinsa,  paikalliset kääriytyvät vilttiin ja nauttivat lasillisen ikimuistoisen lämpimälle kesälle.

Mereltä puhaltavaa tuulta maustaa syksyn viileys, mutta lohduttavaa kyllä - myös lupaus uudesta kesästä.

Liitua ja mustikkaa

Oikeasti olin hakemassa mustikoita, tehdään se heti selväksi. Mutta kun näin, miten monella torimyyjällä oli edessään kokoelma purkkia ja purnukkaa ynnä muuta vanhaa tavaraa, harhauduin heti kauemmas mustikkalaarista.

Nyt on kyllä tammisaarelaisvinttejä tyhjennetty urakalla, ajattelin penkoessani pahvilaatikoita. Tänään voi tehdä vaikka löytöjä!

En tiennyt tarvitsevani vanhaa liitutaulua ennen kuin kaivoin sen pahvilaatikon pohjalta esiin. Tämähän on aivan ainutlaatuinen, ja puristin sitä yhä tiukemmin käsissäni. Näin taulu vaihtoi omistajaa neljän euron hintaan.

Tammisaaren Raatihuoneen torilla on toripäivät keskiviikkoisin ja lauantaisin. Myynti hiljenee heti yhden jälkeen iltapäivällä, joten liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Parasta tunnelmaa tori tarjoilee kesälomakauden ulkopuolella lauantaiaamupäivisin, jolloin myös  myyjiä on eniten.

Tää on niin Tammisaari kesällä - osa 5

Kohtaus pankkiautomaatilla. Keski-ikäinen turistinainen nostaisi rahaa, mutta automaatti kenkkuilee. Seuraavana vuoroaan odottaa keski-ikäinen mies.

"Osaatko neuvoa, kun tämä kone...?", nainen kääntyy miehen puoleen.

Mies on kuin häntä ei puhuteltaisi. Ehkei hän kuullut, nainen luultavasti tuumii ja jatkaa: "Olisiko sinulla lainata kynää?"

Mies pudistaa tomerasti päätään, muttei vahingossakaan virko mitään. Kun automaatti on sylkäissyt nipun seteleitä miehelle, hän häviää kulman taakse puhuen ruotsia.

Koulussa tankattu "får jag låna din penna?" eli "voinko lainata kynääsi?" -lause osoitti konkreettisella tavalla tärkeytensä, hymyilen jonossa.

Harmi, jos meidän suomalaisten ensimmäisen ja toisen kotimaisen kielen taito rajoittuu yhteen lauseeseen. Se kun tekee meistä ihmisistä kuuroja ja mykkiä.

Kesää kaivaten

Strombolin kylä tuli näkyviin seuraavan niemekkeen takaa. Tulivuoren keila oli kallistunut kylästä poispäin. Mustan ja karun rannan yläpuolella laava oli jähmettynyt loiviksi rinteiksi ja vuosisadat olivat peittäneet maan aluskasvillisuudella ja bamburykelmillä.  

Hedelmälliseen vulkaaniseen maaperään oli istutettu puutarhoja. Niissä viihtyivät vihannekset, kukat, viikunapuut, viinirypäleet, köynnöskasvit, kurjenpolvet, mutta sata metriä ylempänä kasvillisuus lakkasi kuin veitsellä leikattuna.





Alemmille rinteille kyläläiset olivat rakentaneet valkoiset talonsa vieri viereen ja kapeat kujat johtivat aukiolle, jota hallitsi valkoinen kirkko.

 Mutta Strombolin keila hallitsi kaikkea tätä. Yöllä se piirtyi tummana kirkasta tähtitaivasta vasten. Ja yhtenään sen syvyyksistä kuului vaimeita jymähdyksiä.

(Bergman & Burgess: Ingrid Bergman muistelmat)




Ingrid Bergman vietti yhdessä Roberto Rossellinin kanssa neljä kuukautta Strombolin saarella vuonna 1949 kuvaamassa elokuvaa "Stromboli".

Hento herkku

Kesäkurpitsamaa kukkii niin, että voin valmistaa ricottajuustolla ja mintulla täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Mutta luonto naruttaa minua.

Se, mikä vielä päivällä oli kesäkurpitsamaan komein kukka, on päivän kääntyessä mailleen enää vain varjo. Puuhaan olisi pitänyt ryhtyä auringon paistaessa korkealta, järkeilen.

Täytettäväksi sopivat kukat ovat kuulemma hedekukkia, mutta minun ei auta valita, vaan poimin kaikki kokonsa puolesta sopivat kukat.

Silppuan ricotan sekaan ruukullisen minttua ja maustan täytteen suolalla ja pippurilla. Mukaan voi ripsottaa sitruunanmehua.

Täytän varovasti putsatut kukat ja kastan ne paksuhkoon frittitaikinaan. Sitten vain kuumaan öljyyn paistumaan, ja tämä hento herkku on valmis syötäväksi.

Mistä vinkkelistä?

Kristiinankaupunkilainen Vinkel on ollut jo vuosia ehdoton lempikahvilani. Itselleni se merkitsee mökkielämän lomassa eräänlaista sivistyksen keidasta, jossa voi nauttia kahvikupillisen, takuuherkullisen leivonnaisen ja selailla aikakauslehteä. Ja taustalla soi, mikäs muukaan kuin Bo Kaspers Orkester. Kuinka sopivaa!

Täydellinen kahvihetki noudattaa tarkasti tiettyä kaavaa. Ensin on virittäydyttävä tunnelmaan tutustumalla kahvilan yhteydessä olevan sisustusmyymälän tarjontaan. Vinkel tarjoaa pääosin kivaa pientä keittiöön, mutta myös lastenhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, puutarhaa unohtamatta.

Kun maalaiselämän pöhöttämä pää surraa taas sisustusideoita, on hyvä hetki siirtyä kahvin ja aikakauslehden ääreen sulattelemaan ideoita. Kotoisat leivonnaiset ansaitsevat kymppiplussan: vinkkeliläiset todella tietävät, mitä suussa sulava tarkoittaa.

Kahvihetki päättyy tietysti sisustusmyymälässä. Nyt vain pullanmurut pois poskilta ja pikkuostoksille... vinkel.fi

Vierailla vesillä

Joskus sitä ei voi olla tuumaamatta, että Tammisaari on matkailun vinkkelistä katsottuna mutainen helmi, joka kaipaisi kipeästi kiillotusta. Toki tämä pikkuruinen merenrantakaupunki on viehättävä nykyiselläänkin, mutta potentiaalia kaupungissa kyllä olisi vaikka Suomen Cape Codiksi.

Nähdäkseen paremmin lähelle täytyy joskus mennä hieman kauemmaksi -ajatus mielessäni poikkesin Raumalla.

Kieltämättä olin vaikuttunut Rauman vanhan kaupungin vireydestä, jota se tarjosi satunnaiselle matkailijalle, ja no, ennen kaikkea ihastelin paria sisustuskauppaa. Rauman torin kulmalla kiihdytin askeleeni Kodinonni-liikkeeseen (kuvissa yllä ja keskellä) ja olin hetken aivan wou ja kateudesta vihreä raumalaisille. Kodinonni viehättää ainakin niitä, jotka terästäytyvät kuullessaan sanat perinteinen ja moderni skandinaavinen tyyli.

Kävin jälkiruoaksi myös toisessa sisustustalossa. Hannas oli upea ulkoapäin, mutta tarjonta jätti minut aavistuksen kylmäksi. Tyhjin käsin sieltä(kään) ei tosin tarvinnut lähteä.

kodinonni.net

hannas.fi

Sadonkorjuussa

Yrttimaa, se on saatava. Näin päätin, kun ihailin ystäväni yrttiviljelmää ja kuuntelin, kuinka helposti se oli syntynyt. Sen verran minultakin multapeukaloa löytyy, että tiedän olevani haaveeni kanssa auttamatta myöhässä tältä kesältä. Mutta, mutta, sitten ensi kesänä, ehdottomasti. Toimikoot tämä kuva innoituksena, kun keväällä on aika käydä toimeen.

Puutarha ja elokuu on mainio yhdistelmä, täytyy sanoa. Muutama päivä myöhemmin toivuttuani pahimmasta yrttimaakuumeesta, kohtasin tämän näkymän. Varsinainen kiinnostukseni kohde ei ollut kuitenkaan korkealla puussa, vaan visusti maassa.

Nimittäin olin kiinnostunut näkemään, josko kesäkurpitsamaa kukkisi siinä määrin, että voisi tehdä täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Ricotalla ja mintulla täytetyt kesäkurpitsankukat kastetaan frittitaikinaan ja paistetaan upporasvassa. Lopputulos on - kertakaikkisen viehkeä. Tämän herkun ystäviä on tavattu Tammisaaren lisäksi Italiassa.

Tää on niin Tammisaari kesällä -osa 4

Elokuun ensimmäinen päivä. Epäilys herää, vieläkö on kesää jäljellä. Nopea kierros keskeisillä paikoilla vahvistaa, kesä jatkuu Tammisaaressa. Kesän merkkejä näkyy siellä täällä: vierasvenesatamassa on vielä vieraita, jäätelökioski on yhä auki, torilla on parkissa avoauto, kadulla käyskentelee pariskuntia käsikädessä. Huh!

Hey Mambo! Mambo Italiano!

Juuri ennen kuin kesä kääntyy elokuulle joukko ystäviä kokoontuu yhteen. Kesätalo on puettu parhaimpiinsa; tuolin selkämyksiä koristavat lehti ja puutarhasta noukittu pieni omena. Puutarhassa ei juurikaan ole enää luonnonkukkia, siksi omenat ja lehdet saavat antaa ilmettä myös tyhjille mehupulloille, jotka on sijoitettu riviin pöytiin.

Puutarhateema näkyy Sandersonin ja Designer's Guildin (kuvassa) pöytäliinoissa, joiden helmojen pysymisen alhaalla varmistavat itse tehdyt kivipainot.

Kivien ympärille on pyöritetty ohutta, taipuisaa rautalankaa, joka on viimeistelty helmillä. Painot osoittautuvat tuikitarpeellisiksi puuskittaiseksi yltyvässä tuulessa.

Illan ohjelmassa on luvassa menneiden vuosikymmenten hittejä ja tietysti hyvää ruokaa.

Mambo Italiano soitettuna vanhalta levyltä lähes yhtä vanhalla levysoittimella nostaa tunnelmaa pimenevässä illassa.

Illan aikana nautitaan esimerkiksi Marlow & Sons -ravintolan porkkanasalaattia, jossa porkkanoille seuraa tekevät punakaali ja paahdetut mantelit. Grillissä kohtaavat bratwurstit, juustonakit ja ryynimakkarat.

Aterian päättää vadelma-ricottapiirakka sekä mustikkamuru vaniljakastikkeella.  Näistä jälkimmäinen osoittautuu kaikista herkullisimmaksi. Mustikka ja taikinamuruset ovat lyömätön yhdistelmä, ja niin on tälläkin kertaa.

Illan pimentyessä kesätalon muurille sytytetään vanhoihin kurkkupurkkeihin kynttilät. Omenapuissa tuikkii joukko pikkulyhtyjä.

A girl went back to Napoli, because she missed the scenery, the native dances and the charming songs... (Mambo Italiano)

Juhlavalmisteluja

Huomenna on luvassa kesäjuhlat puutarhassa. Illan hämärtyessä sytytämme omenapuissa roikkuvat tuikut. Lasipurnukat ovat saaneet ympärilleen rautalankakoristeet.






Kesätalon tuolit on puettu juhla-asuun. Isoäidin vanhat lakanat saavat uuden roolin tuolin päällisinä. Tuolinjalkojen ympärille on kieputettu juuttinarua. Juuri ennen juhlaa tuoleihin kiinnitetään vielä kukkia ja lehtiä puutarhasta.





Tarjoiltavien valmistaminen on aloitettu hyvissä ajoin. Kesäkurpitsat kukoistavat kasvimaalla, siksi on luontevaa tuoda  tarjolle pöytään jokin kesäkurpitsaruoka, kuten kirvelikesäkurpitsat. Kesäkurpitsasiivut marinoituvat yön yli oliiviöljyssä ja valkoisessa balsamicossa, jota maustavat kirveli, valkosipuli sekä suola ja pippuri.

Tammisaari heinäkuun helteissä

Pieni on kaunista

Saisiko olla Café Adan Jääkellarin lohta saaristolaiskurkun seurassa? Minä sanoin kyllä muutama ilta takaperin.

Makujen kimara oli viettelevän hyvä: raikas ja hienostunut. Täydellistä!

Alkupalojen tarjoamaa makujen selkeyttä olisi kaivannut myös pääruuissa. Esimerkiksi paistetun häränsisäfileen kanssa lautasella oli sellainen joukko seuralaisia, että pääasia, hyvä liha, hukkui niihin.
ada.fi

Tää on niin Tammisaari kesällä - osa 3

Vroom! Vroom! Tööt! Tööt! Luontaisia ääniä kesäillassa lukuisissa kaupungeissa ympäri Suomen, niin Tammisaaressakin.

Kustaa Vaasan kadun ja Stallörenin puiston väliä kulkeva  loputon p*%#!-ralli hämmästyttää joka kesä kaupugissa vierailevia turisteja, ja jaksaa se hämmästyttää yhä itseäkin. Vaikuttaa siltä, että röyhkeät ylinopeudet kolmenkympin rajoitusalueella, tööttäily ja autoradion huudattaminen ovat saaneet hiljaisen hyväksynnän kaupungin taholta, sillä sama sirkus jatkuu vuodesta toiseen.

Muutama vinkki kaupunkiin saapuville lienee paikallaan. Jos yöuni on sinulle kallis, mieti, onko keskustan yöpymispaikka paras valinta. Pidä lapset lähelläsi: seuraavan kulman takaa voi jokin auto ponkaista vauhdilla, jossa aikaa reagoinnille ei jää. Ja viimeiseksi, jos meno tuntuu sinustakin villiltä, muista Raaseporin matkailua ystävällisellä yhteydenotolla.

Laituri-illallinen

Lauantai-illan päättää illallinen Södra Vikenin laiturilla, joka tarjoaa mielettömän miljöön ulkona syömiselle.

Hassua kyllä, paikka ei ole mikään  tammisaarelaisten vakiopiknikpaikka. Itse asiassa olisi hauskaa, jos laiturilla syömisestä sukeutuisi sosiaalinen happening, jossa paikalliset ja matkailijat kohtaisivat, ja kenties muutama paikallinen ravintolakin olisi mukana.

Tällä kertaa menu sisälsi Caesar-salaattia kanalla, joka oli maustettu Dijonsinapilla ja hunajalla. Laituri-illallisen viimeisteli mansikat, joille seuraa tekivät murretut kaurakeksit sekä sitruunarahka kevennettynä maustamattomalla jukurtilla. Salaatti tarjoiltiin vanhoilta englantilaisilta posliinilautasilta, ja mansikat Nanny Stillin Grapponia-maljoista.